Turvetuotannosta vapautuu vuosittain noin kolmetuhatta hehtaaria suonpohjia. Lähivuosina tiensä päähän on tulossa myös Sodankylässä sijaitsevalla Paarnitsa-aavalla vuonna 1993 käynnistynyt turvetuotanto. Suon omistavilla Puolakkavaaran kyläläisillä on nyt mietinnän paikka; mitä he haluavat aivan kylän vieressä olevalla alueella tehdä.
Kyläläisten ja Turveruukin väliset vuokrasopimukset ovat voimassa pääosin joko vuoden 2030 loppuun tai turvetuotannon loppumiseen saakka.
Turveruukin toimitusjohtaja Aulis Martinmäki kertoo, että turvetta Paarnitsa-aavalla riittää vielä useiksi vuosiksi.
"Muutama vuosi sitten arvioitiin, että turvetta olisi 7-8 vuodeksi, mutta toiminta-aika riippuu siitä, millaisia kesät ovat. Yleensä käy niin, että tuotanto jatkuu pitempään kuin alkuaan on arvioitu", Martinmäki kertoo.
Turveruukki on lähestynyt puolakkavaaralaisia suoalueen omistajia kirjeellä, missä heitä neuvotaan jo nyt varautumaan alueen jälkikäyttöön. Kirjeessä kerrotaan, että maanomistajat päättävät suopohjan käytöstä ja myös syntyvistä kustannuksista.
Yksi Paarnitsa-aavan maanomistajista on Alpo Lintula, joka aikaisemmin on kantanut huolta myös turvetuotannosta aiheutuvista ympäristöhaitoista. Hän kummastelee, eikö turpeennostaja ole velvollinen huolehtimaan myös alueen jälkihoidosta.
Kun turveyhtiö vuonna 2004 haki Paarnitsa-aavalle ympäristölupaa, puolakkavaaralaiset vaativat Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle jättämässään muistiossa, että Paarnitsa-aavasta tulee tehdä jälkihoidon ja -käytön suunnitelma. Jälkihoitokustannuksia ei heidän mielestään saa sälyttää maanomistajille.
Toimitusjohtaja Martinmäki rahoittelee kyläläisiä ja kertoo, että jo ympäristönsuojelulain mukaan alueen jälkihoidosta ja kustannuksista vastaa Turveruukki.
"Turveruukki palauttaa alueen sellaiseen kuntoon, että metsänkasvatus on siellä mahdollista. Yleensä maanomistajien kanssa tehdään katselmus tarvittavista toimista kuten esimerkiksi kuivatusojien kunnostamisesta", hän sanoo.
Sen sijaan jälkihoito ja jälkikäyttö tulisi aina selkeästi erottaa toisistaan.
"Kun turvetuottaja vastaa turvetuotantoalueen jälkihoidosta, jälkikäytöstä vastaavat maanomistajat. Jälkihoitovaiheen kesto ja velvoitteet voivat vaihdella sen mukaan, kuinka pian alue otetaan jälkikäyttöön."
Martinmäki kertoo, että jälkiseurannat ovat yleensä kestäneet 2-5 vuotta.
Turveteollisuusliitto on julkaissut turvetuotantoalueiden jälkikäyttöoppaan, jossa suonpohjien jälkikäytölle luetellaan monia vaihtoehtoja kuten metsänkasvatus, energiakasvituotanto ja muu viljely.
Pääasiallisesti entisten turvesoiden käyttäjä Suomessa on ollut metsätalous. Turveteollisuusliiton oppaan mukaan metsänkasvatus suonpohjalla voi olla hyvin kannattavaa, koska toimintaan on mahdollista saada erilaisia tukia.