Viipurin lähelle Uuraaseen uuden sataman rakentamisen aloittanut Venäjän suurin öljy-yhtiö Lukoil henkilöityy Vagit Alekperoviin. Hän on maailman superrikkaiden listalle kiivennyt entinen Neuvostoliiton apulaisöljyministeri.
Kun Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet ovat lämmenneet yhteisessä terrorismin vastaisessa taistelussa, Moskovassa on ryhdytty korostamaan Venäjän roolia arabimaat haastavana energiantuottajana. Tähän asti Venäjä on myynyt energiaa lähinnä Eurooppaan. Uusissa kaavailuissa katsotaan, että Venäjästä voi tulla myös Yhdysvalloille vaihtoehtoinen ja luotettava öljyn toimittaja.
Venäjän suurin öljy-yhtiö on osannut hyödyntää muuttuneen poliittisen suhdanteen nopeasti. Se on saanut amerikkalaiset rahoittajat mukaan kesäkuussa aloitettuun Uuraan uuden öljysataman rakentamiseen. Muuten Lukoil on jo panostanut pitkään Yhdysvaltoihin. Se osti vuoden 2000 lopussa Getty Petroleum Marketing Inc - nimisen huoltoasemaketjun, jolla on noin 1 300 huoltoasemaa Yhdysvaltain pohjoisissa osavaltioissa.
Lukoilin pääjohtaja ja samalla pääomistaja Vagit Alekperov ilmoitti Uuraan sataman töiden käynnistyessä, että sen kautta tullaan viemään myytävää juuri Lukoilin huoltoasemille Yhdysvalloissa. Lukoililla on mittava öljytankkerilaivasto. Tähän asti Moskovassa on arveltu, ettei Venäjällä ole riittävän suuria aluksia, jotta öljyn kuljettaminen Yhdysvaltoihin olisi kannattavaa. Itämerta voikin nyt uhata entistä suurempien tankkereiden läpikulkuliikenne. Ainakin Lukoil suunnittelee uusia alustilauksia.
Yhdysvaltain ohella Lukoil on investoinut muuallekin Venäjän ulkopuolelle. Se on hankkinut muun muassa kanadalaisen öljy-yhtiön Bitech Petroleumin, jolla on toimilupia muun muassa Egyptiin, Marokkoon ja Kolumbiaan. Sinänsä Lukoilin suuntautuminen länteen on hyvä osoitus siitä, millaiseksi yhtiö kokee Venäjän oman investointi-ilmaston.
Lukoil syntyi Venäjän hallituksen päätöksellä vuoden 1991 lopulla. Silloin tavalliset venäläiset jonottivat tyhjissä kaupoissa ja maailmallakin pelättiin Neuvostoliiton hajoamisen johtavan jopa suoranaiseen nälkään. Kovin harva ymmärsi, että turhaksi peloksi osoittautunutta ruokakriisiä paljon tärkeämpiä asioita tapahtui kulisseissa. Neuvostoaikana avaintehtävissä olleet talousmiehet olivat aloittaneet kansallisomaisuuden jaon.
Yksi tässä jaossa parhaiten menestyneitä on Lukoilin pääjohtaja Vagit Alekperov, jonka omaisuus nousee 1,4 miljardiin dollariin, samaan summaan euroina. Arvion on tehnyt amerikkalainen talouslehti Forbes, joka listaa vuosittain maailman superrikkaat. Alekperov on lehden mukaan maailman tilastoissa sijalla 327.
Forbesin arvion luotettavuudesta antaa hyvää osviittaa toisen venäläisen tapaus. Forbes arvioi tänä vuonna Venäjän rikkaammaksi mieheksi maan toiseksi suurimman öljy-yhtiön Jukosin pääjohtajan Mihail Hodorkovskin. Forbesin mukaan Hodorkovskin omaisuuden arvo on 3,7 miljardia dollaria.
Venäjän suuryritykset eivät ole tähän asti suostuneet julkisesti paljastamaan omistajiaan, koska omistuksien syntyyn liittyy paljon epäselvää. Jukos teki kuitenkin ensimmäisenä poikkeuksen ja julkisti omistajansa kesäkuussa. Jukosin mukaan Hodorkovskin osuus yhtiöstä on niin suuri, että miehen omaisuuden arvo on yli seitsemän miljardia dollaria eli kaksinkertainen Forbesin arvioon verrattuna.
Lukoil on aitoon venäläiseen tapaan vaiennut omistajistaan. Se on jopa menettänyt taannoin sille luvatun Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainan, koska se ei suostunut paljastamaan, kuka omistaa Lukoilia omistavan hämärän yhtiön. Venäjällähän on totuttu piilottamaan oikeat omistajat monimutkaisten yhtiöketjujen verkostoihin. Silti julkinen salaisuus on, että Lukoil kuuluu sen johtajille, erityisesti pääjohtaja Alekperoville.
Neuvostoliitossa kaikki teollinen toiminta oli järjestetty kunkin alan ministeriön alaisuuteen. Kun Neuvostoliitto alkoi hajota, ministeriöiden korkeat virkamiehet ryhtyivät muuttamaan ministeriöitä konserneiksi ja yhtiöksi. Samalla virkamiehet vaihtoivat roolinsa yhtiöitten omistajiksi.
Näin kävi myös öljyministeriössä. Lukoil syntyi siten, että siihen kytkettiin sekä öljyä tuottavia että sitä jalostavia laitoksia. Yrityksen nimi saatiin siihen kuuluvien laitosten nimien alkukirjaimista Langepasneftegaz, Uraineftegaz ja Kogalymneftegaz. Lukoil hallitsee niin ikään Permissä toimivaa öljynjalostamoa ja sillä on tuotantoa myös Kaliningradissa ja Astrahanissa.
Lukoilin perustamisen junaillut Alekperov lisäsi johtajien omistusosuutta yhtiössä kytkemällä sen Venäjän yksityistämisen ehkä hämärimpään kaappaukseen. Operaatio osakkeita lainoja vastaan toteutettiin vuosina 1995-97 ja siinä valtio lainasi rahaa ja antoi takuina yritysten osakkeita. Jujuna oli se, ettei valtio koskaan maksanut lainoja takaisin, jolloin pantinhaltijat saivat lunastaa osakkeet.
Kuviolle hankittiin laillisuuden valekaapu siten, että osakkeet pantattiin muodollisesti "huutokaupoissa". Näihin pääsivät kuitenkin vain Kremlin sisäpiiriin kuuluneet, jolloin osakkeiden hinnat eivät suinkaan määräytyneet aitojen tarjousten perusteella.
Sisäpiirikaappaus sinetöi Venäjän oligarkian synnyn. Vaikka Alekperov on kuulunut liikemieseliitin ydinjoukkoon, hän on varonut julkista tai ainakin oppositiohenkistä sekaantumista politiikkaan. Lukoililla on kuitenkin mediaomistuksia muiden Venäjän suuryritysten tapaan. Yhtiö on niin ikään tukenut uskollisesti ensin presidentti Boris Jeltsiniä ja nyt Vladimir Putinia.
Alekperovin kanssa tekemisiin joutuneet sanovat hänen käyttäytyvän oikukkaan ruhtinaan tapaan. Häntä kutsutaan Alek Ensimmäiseksi ja Venäjän Kauppalehteä vastaava Kommersant on jopa julkaissut maksettuna ilmoituksena Alekperovin haastattelun, jonka otsikkona oli Alek Ensimmäinen on aina ensimmäinen.
Kun kolmasosa venäläisistä on edelleen virallisten tilastojenkin mukaan köyhiä ja keskipalkka on sadanviidenkymmenen euron tuntumassa, niin rikkaudella on riskinsä. Lukoilin yhden johtajan tyttärenpoika ja hänen kihlattunsa murhattiin vuodenvaihteessa Moskovassa. Parikymppinen pariskunta ajeli tuliterällä loistoautolla, jonka ryöstömurhaajat myös veivät. Tapahtuma kertoo paljon siitä, millainen yhteiskunta Venäjälle on syntynyt.
Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut vapaa toimittaja, joka on luennoinut Venäjän uusista omistajista Helsingin ja Turun yliopistoissa.