Helsinki Viime syksynä miesten Superpesis ja pelaajien siirtomarkkinat menivät pahasti solmuun, kun hallimestari Kouvolan Pallonlyöjät onnistui jälleen kerran tupeksimaan itsensä karsinnoista Ykkössarjaan. Kiteen lukkarin Toni Kohosen jo varmana pidetty siirto Kouvolaan typistyikin vain spekulaatioiden asteelle. Viisi kertaa Suomen parhaaksi valittu lukkari ja kaksinkertainen Vuoden pesäpalloilija vaikeni tulevaisuudestaan kuin muuri ja panttasi ratkaisuaan, sillä lajin "kahluusarjoissa" pelaaminen ei tullut kuuloonkaan.
Lajin nokkamiehet, harrastajat ja Kouvolan Pallonlyöjät huokaisivat helpotuksesta, kun sarjapaikkansa karsintojen kautta varmistanut, mutta pelaajakadon runtelema Imatran Pallo-Veikot suostui vaihtamaan KPL:n kanssa sarjapaikkaa.
KPL on taloudellisesta näkökulmasta kuin Oulun Kärpät jääkiekossa: niitä harvoja joukkueita, joilla talous on oikeasti kunnossa. Jotain seurasta kertoo se, että jotkut nimimiehet olivat valmiita pelaamaan vaikka Ykkössarjaa hyvän palkan vuoksi. Ilmaiseksi ei Kohonenkaan tullut, sillä hän kuuluu eittämättä Suomen kalleimpiin pelaajiin. Mies painottaa kuitenkin muita asioita.
- Kokonaispaketti ratkaisi, täällä on huippu-olosuhteet harjoitella. Lisäksi työpaikkakuviotkin vaikuttivat, Pohjois-Kymen liikuntayhdistykseen liikunnanopettajaksi tullut Kohonen sanoo.
Jojoliikkeen pysäyttäjä
Kouvolan Pallonlyöjät on yksi Suomen menestyneimmistä seuroista. Seurojen maratontaulukossa se on kahdeksantena, mutta loiston päivät ovat kaukana menneisyydessä: seuran viisi mestaruutta sekä kahdeksan himmeämpää mitalia tulivat 1940- ja 1970-lukujen välillä.
Viime vuodet seuran surkuhupaisa liikenne Ykkösen ja Superpesiksen välillä on muistuttanut jojon liikettä: 2002 nousu, 2003 putoaminen, 2004 nousu, 2005 säilyminen karsintojen kautta, 2006 putoaminen ja nousu sarjapaikan vaihdon kautta. Näitä Superpesiksen ranskalaisia visiittejä Kohonen ja kolminkertainen lyöjätilaston voittaja Sami Joukainen hankittiin tasapainottamaan.
- Homma on kehitysvaiheessa. Tavoitteena on hissiliikkeen lopettaminen. Pienin askelin mennään eteenpäin ja syksyllä katsotaan missä ollaan. Joukkueessa riittää ainakin värikkäitä persoonia, kahden vuoden sopimuksen tehnyt Kohonen arvioi.
Tulinen luonne
Kohonen, 31, kuuluu itsekin vääjäämättä värikkäisiin persooniin. Itse asiassa miehen tulinen luonne on yksi hänen vahvuuksistaan, joka näkyy etenkin pudotuspeleissä.
Nykyisin "kokeneen valtiomiehen" asemaa lajissa nauttiva Kohonen on saanut kuitenkin raivata kyynärpäillään tiensä huipulle, sillä aikaisemmin hän oli enemmänkin nuori kapinallinen. Nuorena Kiteen kasvatti sai pelata lukkarina vain A-pojissa, mutta miehissä lukkarointivastuu oli Jukka Holttisella. Polttolinjaan komennetun Kohosen sappi kiehui, ja vääräleukojen mukaan Kohonen päästi palloja jopa tahallisesti räpylänsä alta maisemiin.
- Tilanne oli vähän kuin MM-kisoissa saman joukkueen maalivahdeilla, jossa molemmat haluaisivat torjua niin paljon kuin mahdollista, Kohonen vertaa.
Lopulta mies siirtyi kesken kauden 1996 Oulun Lippoon, ja 20-vuotiaan lukkariura asettui uomiinsa. Seuraavana vuonna hän oli nuorennusleikkauksen tehneen Kiteen ykköslukkari, ja vuodet 2000-03 olivat menestyksekkäitä Sotkamon Jymyssä. Vuoden 2005 loppuottelusarja on painautunut ainakin Nurmon Jymyn pelaajien painajaisiin. Kohonen mursi taktisilla väärillään ja läpilyönneillään Nurmon selkärangan.
Hurmio tai turmio
Vuoden 2005 päätösristeilyllä Kohonen arvioi, että uraa on jäljellä "muutama vuosi". Tuolloin hän mainitsi, että "kultamitalin saaminen on se motivaation lähde". KPL:n joukkueessa on kyllä osaamista, mutta kirkkaimmista mitaleista epätasaisen joukkueen rahkeet tuskin riittävät syksyllä taistelemaan.
-Tarkoituksena on mennä joka vuosi eteenpäin, Kohonen visioi.
KPL:n suuri kysymysmerkki on, kuinka kaiken saavuttanut ja menestymään tottunut Kohonen jaksaa motivoitua, jos peli ei kulje kuin unelma. Parhaimmillaan Kohonen on suuri ratkaisija, joka hilaa joukkueensa vaikka yksin tavoitteeseen eli kuuden joukkoon. Pahin skenaario on, että keskikesän tappiokierteessä turhautunut Kohonen passivoituu, ja kapellimestarin negatiivinen energia lamauttaa koko joukkueen.
Harvoin on yksi pääsky kesää tehnyt, mutta Kouvolan Pallonlyöjien kohdalla sanonta on totisinta totta.