Viestimet ovat jo pitkään julkaisseet loppukeväisin uutisia, joissa Suomen lukiot on asetettu paremmuusjärjestykseen ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Kun peruskoulun päättävistä nuorista edelleen noin puolet menee lukioon, niiden taso ymmärrettävästi kiinnostaa.
Käytännössä alusta lähtien vertailussa on pärjännyt pieni joukko pääkaupungin lukioita. Häntäpäästä taas on löytynyt kirjava joukko niin pienten kuin suurtenkin kuntien opinahjoja eri puolilta maata.
Arvosanojen keskiarvoonkin perustuvia listauksia on tehty eri tavoin. Lukioita on pantu järjestykseen neljän pakollisen aineen perusteella lasketun keskiarvon mukaan tai ottaen huomioon kaikki kokelaiden kirjoittamat aineet.
Tutkinnon suorittaneiden arvosanojen keskiarvoon perustuvassa kaavamaisesti vertailussa on kuitenkin selviä heikkouksia. Listaus ei suoraan kerro opetuksen tasosta, ilmapiirin kannustavuudesta tai siitä, onko oppilas esimerkiksi kyennyt ylittämään itseensä kohdistuvat odotukset verrattuna yläasteen päättötodistukseen.
Vertailujen kärjessä olevien lukioiden oppilaat tapaavat olla joukkoa, jonka todistukset jo yläasteelta lupaavat menestystä lukioissa. Jos 9,5:n keskiarvolla lukioon tullut oppilas saa erinomaisen tai hyvän ylioppilastodistuksen, saavutus ei ole odottamaton.
Jos sen sijaan lukioon seitsemän keskiarvolla tullut nuori kirjoittaa ylioppilaaksi erinomaisin tai hyvin arvosanoin, on suurempikin syy kehua lukion opetusta tai ilmapiiriä.
Lukioiden vertailua on onneksi tehty toisellakin tapaa. Suomen Tietotoimisto teki jälleen listauksen, jossa ylioppilastuloksia verrataan siihen keskiarvoon, jolla oppilas on tullut lukioon. Tämän listauksen kärkipää on kovin toisenlainen kuin vain ylioppilaskokeen tulokseen perustuvassa järjestyksessä. Lukioiden ykkönen löytyy nyt Ähtäristä.
Mahdolliset tavat verrata lukiota eivät lopu vielä tähänkään. Jos lukioiden keskeinen tehtävä on luoda valmiuksia korkeakouluopintoihin, yhdeksi mittariksi kävisi senkin tarkastelu, miten oppilaat yltävät kustakin lukiosta jatko-opintoihin.
Ylioppilastutkinnon asemasta porttina jatko-opintoihin on viime aikoina kaikkiaankin puhuttu vilkkaasti. Moni asiantuntija on vaatinut koko tutkinnon romuttamista muun muassa siksi, että tutkinto määrittää liiaksi lukio-opetuksen sisältöjä ja tavoitteita.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tutkinnon asema jopa vahvistuu. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) nimitti äskettäin työryhmän, jonka tehtävänä on miettiä keinoja ylioppilastutkinnon tehokkaammaksi hyödyntämiseksi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.
Tällä hetkellä rankkaa lukemista vaativien ylioppilaskokeiden ja samanlaista raatamista vaatimien pääsykokeiden osuminen peräkkäin on ongelma. Se on uuvuttanut monia nuoria ja johtanut välivuosien pitämiseen.
Jompaakumpaa tai kumpaakin porttia on syytä selvästi uudistaa.
Pääkirjoitus