Suomen sodan alkamisesta tuli torstaina kuluneeksi 200 vuotta, mutta sitä ei suuresti huomioitu oululaisissa kouluissa. Yläasteella Suomen sotaa käsitellään seitsemännellä luokalla riittävän perusteellisesti. Jos lukiolainen haluaa perehtyä autonomian ja itsenäisyyden aikoja vanhempaan Suomen historiaan, hänen täytyy valita vapaaehtoinen syventävä kurssi.
Historian opettaja ja Karjasillan lukion rehtori Keijo Juppi pitää valitettavana, että lukion historianopetuksessa ei syvennytä riittävästi Suomen varhaiseen historiaan. "Pääsääntöisesti lukion pakollinen historia alkaa vasta Suomen sodasta. Siihen johtaneet vaiheet jäävät vähäiselle huomiolle", Juppi sanoo.
Historian syventävä kurssi opettaa varhaista historiaa perin juurin. Vapaaehtoisen kurssin valitsee nykyisin kuitenkin varsin pieni osa kaikista oppilaista.
Esimerkiksi Karjasillan lukion oppilaista vapaaehtoisia kertyy yhden ryhmän verran ikäluokasta, joka on noin 20-30 prosenttia.
Vänrikki Stoolia seitsemäsluokkalaisille
Jupin mielestä historian tuntemus Suomen sodan ajalta ja ennen sitä antaisi kattavan tietopohjan siitä, mitkä kaikki asiat ovat vaikuttaneet Suomen kehitykseen autonomian ja itsenäisyyden ajoilta meidän päiviimme asti. "Kyllä jokaisen suomalaisten pitäisi tietää oman maansa historiasta vanhemmaltakin ajalta kuin 200:lta viime vuodelta. En olisi pitänyt pahana, jos opetus olisi pysynyt samana kuin vanhamuotoisen lukion aikaan, jolloin varhaisesta historiasta oli oma kurssinsa ja myöhemmästä omansa", hän sanoo.
Yläasteella Suomen sotaa opetetaan seitsemännen luokan oppilaille. Historian opettaja Risto Kauppinen Kaakkurin koulusta sanoo, että torstaina olisi ilman muuta pidetty kertauksen vuoksi teematunti Suomen sodasta, mutta päivälle ei sattunut oppitunteja seitsemäsluokkalaisille.
"Heille vuosipäivä olisi ollut luonteva kertausoppitunti. Suomen sota on tullut heille hyvinkin tutuksi. Olemme käyneet tunneilla läpi Vänrikki Stoolin tarinoita ja lukeneet sitä ääneen", Kauppinen kertoo.
Ei pelkuruutta,
vaan strategiaa
Venäläiset hyökkäsivät Etelä-Suomen kautta Suomeen tasan 200 vuotta sitten, mutta sillä oli suuret vaikutukset Oulun seudulle. Koska suomalaiset halusivat säästää sotavoimiaan, sotilaat vetäytyivät vähitellen kohti pohjoista.
Perääntymistä jatkettiin ensiksi Vaasaan, sitten Kokkolaan. 18. huhtikuuta 1808 joukot olivat tulleet Siikajoelle, jossa venäläiset voitettiin.
Aimo Halilan Oulun kaupungin historia II vuosilta 1721-1809 kertoo, että joukot perääntyivät yhden päivämarssin verran Lumijoelle. Aikaisemmin Savon prikaati oli tullut Ouluun, mutta joukot menivät aprillipäivänä Rantsilaan varmistamaan Oulua.
"Suomalaisten joukkojen vetäytyminen ei ollut pelkuruutta, vaan tuon ajan strategiaa. Ajateltiin, että siten heikennetään vihollisen huoltovarmuutta ja sitten isketään, kuten kävikin", sanoo Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professori Jouko Vahtola.
Venäläiset tunsivat Oulun eteläpuolella olonsa turvallisiksi ja alkoivat perääntyä Etelä-Suomea kohti. Suomalaiset joukot aloittivat kevään aikana hitaan marssin samaan suuntaan. Oulu palasi takaisin tapahtumien polttopisteeseen syksyllä, kun armeija alkoi vetäytyä taas kohti pohjoista.
Loka-marraskuussa Suomen armeija murtui ankarissa oloissa, ja venäläiset muodostivat Oulusta tukikohdan heidän hyökätessään pohjoiseen.
Oulussa ei käyty varsinaisesti taisteluja, mutta molempien osapuolien sotilaita hoidettiin sotilassairaalassa. Suomen sota aiheutti kaupungissa monenlaista yleistä ahdinkoa ja puutetta.