Kolumni

Lukiokoulutusta uudistetaan vauhdilla. Kannattaisiko ruotsin yo-koe ja korkeakoulujen virkamieskoe niputtaa samaan pakettiin?

Suomen lukiokoulutuksessa käy nopea uudistamisen vauhti. Edellinen hallitus toteutti lainsäädännöllä lukiouudistuksen.

Suomen lukiokoulutuksessa käy nopea uudistamisen vauhti. Edellinen hallitus toteutti lainsäädännöllä lukiouudistuksen. Uudistus on johtanut pikaiseen työhön opetussuunnitelmien ja ylioppilaskirjoitusten päivittämiseksi.

Pekka Fredriksson.
Pekka Fredriksson.

Lukiolaki toi mukanaan korkeakouluyhteistyön velvoitteen sekä ylioppilaskirjoitusten painoarvon kasvattamisen. Jatkossa kokeen voi uusia rajattomasti.

Rinteen nykyhallitusohjelmassa luvataan nuorille maksuton opiskelumateriaali, valmistellaan mitoitusta lukioiden opiskeluhuoltoon ja opinto-ohjaukseen sekä halutaan palauttaa ruotsin kieli takaisin pakolliseksi yo-tutkintoon.

Kertomusta voisi vielä jatkaa pienemmillä nyansseilla. Riittävätkö resurssit? Mitä tällä saavutetaan? Pysymmekö mukana kyydissä?

Kun uudistuksia tehdään, on syytä olla vuorovaikutteinen koulutuksen järjestäjien, opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Työryhmätasolla näin on ollutkin, mutta kenttä viestii osin innottomuutta ja väsymystä.

Yksittäisen lukio-opettajan avoin kirje opetusministerille kesäkuussa herätti suuren peukutusten määrän sosiaalisessa mediassa. Viestissä vaadittiin vauhdin hidastamista ja lehtoria takaisin kateederille. Uudistusten tahti on ollut monelle opettajalle liian nopea ja perustelematon.

Myös Lukiolaisten liitto on ollut huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta. Monet linjaukset, kuten yo-kokeiden rajaton uusiminen, panostaminen opinto-ohjaukseen ja maksuton oppimateriaali, ovat saaneet lukiolaisten edunvalvojan kannatuksen.

Sisällöllinen uudistaminen ei ole ollut yhtä suuressa huudossa. Opintojen määrää ja sisältöjä pidetään raskaina ja koulutyön rytmiä liian kiihkeänä. Monet stressaantuvat ja uupuvat. Lukio ei saisi olla pelkkä astinlauta korkeakouluopintoihin.

Koulutuksella on oma merkittävä tehtävänsä myös kasvattajana ja tulevaisuuden innoittajana. Lukioiässä pitää nauttia nuoruudesta ja harjoitella aikuisuutta.

Viime vuosina lukiokoulutukseen on tehty valtiovallan taholta mainittavia säästöjä. Tällä vuosikymmenellä opetuksen menoja on karsittu yli 120 miljoonaa euroa. Kun toisen asteen koulutuksen rahoitus pääosin kootaan kunnilta, on syntynyt tilanteita, joissa valtio ei rahoita koulutusta enää ollenkaan.

Maksuttoman materiaalin kustannukset ovat huimia. Esimerkiksi Oulun kaupungissa vuosittain hintalappu nousee yli kolmeen miljoonaan euroon.

Hallitus on luvannut korvata oppivelvollisuuden aiheuttamat kustannukset koulutuksen järjestäjille täysimääräisinä. Mikäli kompensaatio tapahtuu yleiskatteisia valtionosuuksia korottamalla, jää vastuu panostuksesta kuntapäättäjille. Huoli syntyy, jos materiaalikulut säästetään opetuksen määrästä.

Opinto-ohjaus ja tuen vahvistaminen ovat tulevaisuussatsauksia. Tutkimuksetkin tukevat sitä, että hyvällä ohjauksella sopivat opintopolut löytyvät mutkattomammin. Opintojen keskeytyminen ja mahdollinen kyydistä tipahtaminen ne vasta maksavatkin.

Uuden lain mukaan lukiokoulutuksen tarkoituksena on ”antaa opiskelijalle valmiudet aloittaa korkeakoulututkintoon johtavat opinnot yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa”.

Tämän tavoitteen toteuttamiseen siis tähdätään. Korkeakoulut ovat laatineet kohuakin herättäneet pisteytystaulukkonsa, joiden perusteella opiskelijat valitaan yhä useammin ilman pääsykoetta.

Onko yo-tutkinnon painoarvon voimakas korottaminen sitten oikea toimenpide? Mielestäni ei, sillä paineet sekä opiskelusta että uravalinnasta kohdistuvat yhä nuorempiin. Panostaminen enenevissä määrin avoimiin- ja väyläopintoihin on parempi ratkaisu.

Lukuvuoden alusta alkaen Oulun lukiolaisilla on mahdollisuus sekä tutustumiskäynteihin että aineopintoihin alueemme korkeakouluissa. Lukiolaisten korkeakoulutarjottimella ovat mukana Oulun yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto ja DIAK-ammattikorkeakoulu.

Aina on yhteistyötä tehty, mutta nyt se on suunnitelmallista ja ohjattua. Pyrkimys on hoitaa lukio-opinnot ryhdillä, mutta nopeammin eteneville tarjonta luo mahdollisuuksia korkeakoulukursseihin ja uravalintaan hyvissä ajoin.

Uskomatonta lienee se, että korkeakouluyhteistyön painopiste on tällä hetkellä ruotsin opinnoissa. Oulun alueella on yli viisisataa yliopiston tutkinto-opiskelijaa, jotka ovat tulleet takaisin lukioon ruotsin kurssille selviytyäkseen virkamieskokeesta.

Kannattaisikohan niputtaa hyväksytty ruotsin yo-koe ja korkeakoulujen virkamieskoe samaan pakettiin?

Kun vauhti on kova, ei sitä kannata entisestään kiihdyttää. Uskon, että jälki on kelvollista, jos muutoksille annetaan riittävästi aikaa ja valmistelu on vuorovaikutteista.

Pekka Fredriksson on Oulun kaupungin lukiokoulutuksen ja vapaan sivistystyön johtaja.