Toisen asteen oppimateriaalien hankinta maksaa paljon. Hallitusohjelmaan kirjattu vihjaus maksuttomuudesta on vastuuton, ellei maksuttomuuteen tosissaan pyritä.
Koulut alkavat vasta kolmen viikon kuluttua, mutta jo nyt innokkaimmat lukioon menijät hankkivat oppikirjoja. Yksi kirja maksaa parikymmentä euroa, ja eri kursseille niitä vaaditaan aika läjä. Jos kirjansa ostaa uutena, niihin kuluu Suomen lukiolaisten liiton arvion mukaan noin 1?300--1?500 euroa. Summa on suuri keskituloisenkin perheen kannettavaksi.
Jyrki Kataisen (kok.) tuoreen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että opetusministeriö selvittää oppimateriaalin maksullisuuden poistamisen toisen asteen koulutuksessa. Se ei ole suora lupaus, mutta kuitenkin vihjaus, jollaista ei pitäisi tehdä ilman vakavia aikeita maksuttomuuden toteuttamiseksi.
Pelkästään lukiokirjojen muuttaminen kaikille ilmaisiksi merkitsisi arviolta 60 miljoonan euron lisämenoja valtiolle ja kunnille. Tiedossa on, että hallituksen on suoriuduttava valtaisista valtion menojen leikkauksista näinä vuosina. Lienee sataprosenttisen varmaa, ettei hallitus toteuta ilmaisia oppimateriaaleja toisen asteen koulutuksessa tällä vaalikaudella.
Toki selvityksiä voidaan tehdä milloin mistäkin. Toisen asteen koulutukseen lähtevän maksutaakka ei vain niiden avulla kevene. Rahapulan vaivaama julkinen sektori joutuu säästämään myös koulutusmenoista.
Pienemmällä rahasummalla lukiolaiset selviävät, kun kirjat kierrätetään. Jos ei vaadi täysin koskemattomia kirjoja, ne voi ostaa käytettyinä.
Suomessa on toiminut kymmenen vuoden ajan kauppaketju, joka välittää käytettyjä lukiokirjoja. Muutaman viime vuoden aikana aiemmin vain uusia kirjoja myyneet kirjakaupat ovat ryhtyneet ostamaan ja myymään käytettyjä kirjoja.
Myös ruohonjuuritasolla kauppa käy vilkkaasti verkon välityksellä. Ylioppilaiksi valmistuneet ovat huomanneet, että vanhat kirjansa myymällä voi ansaita hieman taskurahoja.
Kirjojen kierrätys on kannatettavaa toimintaa, kuten kierrätys yleensäkin. Käytettyjä kirjoja hankkimalla lukiolainen voi säästää enimmillään noin tuhat euroa.
Käytettyjen kirjojen kysyntä on kovaa. Kaikki eivät pääse niihin käsiksi, vaikka haluaisivat, ja silloin joutuu väistämättä maksamaan itsensä kipeäksi uusista kirjoista.
Yksi keino lisätä oppimateriaalin kierrätystä on tehostaa lainaustoimintaa kirjastoissa. Ymmärrettävästi kirjastojenkin on taisteltava hupenevien resurssien kanssa, ja niillä tuskin on varaa lisätä tuntuvasti kappalemääriä. Kuntatalous ei yleisesti ottaen voi hyvin sekään.
On selvää, että oppikirjakannan täytyy uusiutua, jotta lukio- ja kaikki muu opetus pysyisi ajan tasalla. On syytä kuitenkin pohtia, voitaisiinko opetusta järjestää nykyistä vähemmällä kirjojen tarpeella.
Tekniikka mahdollistaa nykyisin lukio-opinnot jopa kotona etänä opiskellen. Voisi luulla, että sen avulla voitaisiin vähentää selvästi kirjojen ja paperien tarvetta.
Yhä useammassa koulussa oppilaiden käytössä on kullakin henkilökohtaiset tietokonepäätteet. Niiden hyödyntämisessä voidaan varmasti mennä vielä pidemmälle.