Kysyimme Kaleva.fi:ssä lukijoilta, millaisia aineettomia lahjoja he ovat antaneet tai saaneet.
Monet ovat kyllästyneet tavaran paljouteen. Itse tehdyt lahjat, kuten runot, kortit tai leivonnaiset sen sijaan ilahduttavat.
Monille jokavuotinen joululahjarumba aiheuttaa ahdistusta jo kuukausia ennen joulua. Kukkaron nyörit eivät anna aina myöten ja lahjaideoita on vaikea keksiä. Aineeton lahja voi ilahduttaa lahjan saajaa enemmän kuin ”pakollinen, velvollisuudesta” ostettu joulukukka tai konvehtirasia.
Nimimerkki Risuliina kirjoittaa: ”Olen antanut lahjaksi lupalappuja ystävälle, joka joutuu olemaan sairauden takia paljon yksin. Lupaan käydä kylässä, lukea hänelle lehtiä tai kirjaa, ja myötäelää hänen kanssaan, mikä tuo lohtua yksinäisyyteen.”
Samoilla linjoilla on nimimerkki Kyllä: ”Viime vuonna vein vanhan äitini pitkälle kierrokselle sukulaisten luo. Vuokrasin auton, koska itse en omista sellaista. Viimeiset kymmenen vuotta olemme vieneet äidin vuosittain joulukonserttiin. Olemme tehneet sisarusteni kanssa yhdessä kynttilöitä, kokanneet, leiponeet ja siivonneet.”
Nimimerkki Kyllä korostaa, että nämä ovat aineettomia lahjoja, koska niihin sisältyy sydämestä tulevaa rakkautta.
Nimimerkki Donnabionda korostaa myös antamisen iloa: ”Lahjan tulisi olla hyvästä tahdosta annettu, ei velvollisuuden tai syyllisyyden tunnosta. Lahjahössötys on sumentanut koko antamisen ilon idean. Olen antanut lahjaksi aikuisille lapsilleni aineettomia lahjoja: älkää ostako mitään, minäkään en osta.”
Joululahjakoriin hän pistää vain lastenlapsille ostetut pienet lahjat, joista on jokaiselle konkreettista hyötyä.
Kirjallinen lupaus kotitöistä
Risuliina intoutui auttamaan yksinäistä ystäväänsä lasten esimerkin kannustamana. Hän on saanut lapsilta lahjaksi usein kirjallisen lupauksen jonkin kotityön tekemisestä.
”Jos asiat eivät ole hoituneet, olen vilauttanut lupalappua.”
Nimimerkki Amira antaa mielellään lahjaksi kokemuksia tai elämyksiä: lahjakortteja hierojalle ja kampaajalle, lahjamatkakortteja, hän on siivonnut ja leiponut isoäidille, omille ja miehensä vanhemmille, ystäville ja naapureille ja kirjoittanut itse keksittyjä onnittelurunoja.
”Lahjaksi olen toivonut esimerkiksi hyvää illallista ystävien ja perheen kanssa ravintolassa, jossa jokainen on maksanut oman ruokansa. Nyt toivoin mieheltäni joululahjaksi illallista hyvässä ravintolassa ja menoa johonkin ilmaiseen joulukonserttiin.”
Amira muistuttaa, että antajan tulisi ajatella saajaa samalla tavalla niin aineettoman kuin aineellisen lahjankin kohdalla.
Aineettomat lahjat antavat lisää lahjavaihtoehtoja maailmassa, jossa lähes jokainen aikuinen pystyy hankkimaan riittävästi materiaa.
”Aika ja yhteiset kokemukset ovat materiaa arvokkaampia, ja nykyisin yhä harvinaisempia asioita, vaikka arvostan kaikkia saamiani lahjoja, olivat ne sitten materiaa tai aineettomia lahjoja.”
Maalaus edesmenneestä koirasta
Nimimerkki Varaton kiteyttää joulun keskeisimmän sanoman: ”Lapsemme ovat jo isoja. Joulumme valmistuu, kun istumme yhdessä tavallista runsaammin varustetun ruokapöydän ääreen. Joulunamme ovat kynttilöiden valo ja toisemme.”
”Sain mieheltäni lahjaksi maalauksen edesmenneestä koirastamme. Maalaus ei ole minulle arvokas kankaan ja kehyksen vuoksi, vaan maalauksen aiheen ja tekijän vuoksi. Vaikka saajalle jää siitä jotain konkreettista, niin lahjan arvo ei ole itse materiaalissa, vaan siinä, mitä se symbolisoi tai edustaa", kertoo nimimerkki Amira.
Lue lisää joulun odotuksesta ja jouluvalmisteluista Kalevan Joulu-liitteestä.