Kaleva.fissä keskiviikkona julkaistu juttu Lentävän lautasen lopettamisesta on kerännyt paljon kommentteja lukijoilta.
Moni suree perinteikkään paikan lopettamista ja sitä, että pala elävää kaupunkikulttuuria katoaa. Paikka on kirvoittanut monet muistelemaan käyntejään Lentävässä lautasessa.
Seuraavassa kooste kommenteista.
Pala kaupunkikulttuuria
Meneekö oululainen ravintolakulttuuri väärään suuntaan, sitä pohditaan kommenteissa. Monen mielestä olisi hienoa nähdä perinteikkään paikan säilyvän, sillä uutta, persoonatonta ja nopeasti unohtuvaa kaupungilla on riittämiin. Perinteisellä kaljakuppilalla on historiansa ja oma paikkansa kaupunkikuvassa.
Entisaikojen lounaspaikka
Lentävä lautanen oli menneinä vuosikymmeninä lounaspaikka, jonne tultiin syömään lounasta kesken työpäivän ja kauempaakin. Ranskalaiset perunat olivat vielä 70-luvulla harvinaista herkkua, jota syötiin hartaudella.
Nuoruusvuosien kuppila, jossa jukeboksi soi
Lentävä lautanen on kuulunut monen nuoruuteen. Siellä on istuttu iltaa tai notkuttu hyppytunneilla. Myös lentävän levyautomaatti on ollut ahkerassa käytössä.
Eräs entinen lyseolainen muistelee istuneensa nurkkapöydässä levyautomaatin vieressä, kun tieto Elviksen kuolemasta ja konekaappari Lamminpartaan tempauksesta levisivät maailmalle. Silloin pikkutuoppi maksoi 2,70 markkaa ja iso tuoppi 4,15 markkaa.
Rakkaus roihahti
Lentävässä on myös oltu rakastuneita.
Siellä on 70-luvulla juotu tuoreeltaan kihlajaiskahvit läheisestä liikkeestä ostetut tuoreet kihlasormukset sormessa ja 90-luvulla rakastuttu, kun täpötäydessä kuppilassa syliin on istahtanut nykyinen puoliso.
Lentävät lautaset
Lentäviä lautasia on käytetty ravintolassa rekvisiittana niin ravintolan ulkopuolella kuin ruokalistassakin.
Nimimerkki Äänestämättäjättäjä kertoo, kuinka vastasi kerran puhelimeen Lentävän vessassa. "Kännykkä soi ja siellä oli äitini, joka uteli, että missä olen. Sanoin, että olen Lentävän lautasen vessassa. Äiti ihmetteli ja sanoi, että älä valehtele, olet tietysti taas jossain baarissa ryyppäämässä."