Suomella on edessään haasteelliset ajat pyrkiessämme EU:n asettamien yhdyskuntajätteiden kierrätystavoitteiden saavuttamiseen. Tavoitteiseen voidaan päästä vain faktoihin perustuen ja irrottautuen jätehuoltoon liittyvästä mielikuvamaailmasta sekä edistämällä ratkaisuja, jotka tähtäävät jätteiden aitoon materiaalihyödyntämiseen.
Jätelakiin tehdyt muutokset ovat viime vuosina keskittyneet kuntien jätelaitosten vastuun ja toiminnan rajoittamiseen. Kuntien jätelaitokset eivät voi muun muassa enää tarjota markkinaehtoisia jätehuollon palveluja edes EU:n sallimissa rajoissa yrityksille, jotka palveluja tarvitsisivat.
Kuntien vastuulta on myös siirretty julkisten toimijoiden jätehuoltoa, selvittämättä kuitenkaan, onko näille jätteille saatavissa yksityistä jätteenkäsittelykapasiteettia kaikkialla maassamme ja jos on, mihin hintaan.
Viimeisimpänä muutoksena hallitus toteuttaa lakimuutosta, jolla yksityinen yritys ei saa kääntyä kunnan jätelaitoksen puoleen edes toissijaisen vastuun nojalla (ns. TSV-palvelu) ilman, että on kirjautunut 14 vuorokaudeksi uuteen tietoalustaan (Materiaalitori) odottamaan, olisiko yksityistä jätehuoltopalvelua saatavissa. Näillä toimilla siis pyritään sulkemaan julkinen toimija pois kiertotalouden kehittämisestä. Tämä ei ole yhteiskunnan edun kannalta järkevää.
Yrityksen intressissä lienee nopea, vaivaton ja kohtuuhintainen tapa päästä jätteistään asiallisesti eroon. Hallituksen toteuttamat jätelain muutokset ovat kuitenkin vieneet yksityiseltä yritykseltä yhden mahdollisen jätehuollon palveluja tarjoavan tahon – kunnan jätelaitoksen – kauemmaksi itsestään.
Voi samalla kysyä, viedäänkö yksityiseltä yritykseltä itse asiassa sille kuuluvaa valinnanvapautta jätehuoltonsa järjestämisessä? Pitäisikö yritysten olla tästä huolissaan vai uskovatko he omien edunvalvontajärjestöjensä vakuutteluihin, että jätelain muutos on yritysten edun mukaista?
Suomen viimeaikaista jätepolitiikkaa ja -lainsäädäntöä ei voi pitää onnistuneena. Pinta-alaltaan suuressa ja vähäväkisessä maassa, jossa on pienet jätevirrat mutta pitkät etäisyydet, on haasteellista aikaansaada järkevin kustannuksin kattavia jätehuollon markkinoita.
Mahdollisen markkinatoimijan löytyminen pitkän kuljetusmatkan päästä ei ole kustannusten eikä myöskään ympäristön kannalta järkevää. Suomessa näyttää unohtuneen jätehuollon ja kiertotalouden edistämisen keskeisin tarkoitus: ympäristönsuojelu.
Kuntien jätelaitosten rooli on ollut keskeisen välttämättömyyspalvelun tuottaminen myös yksityisille yrityksille. Julkinen jätehuolto on taannut asukkaille ja yrityksille elämisen ja liiketoiminnan edellytykset myös harvaan asutuilla seuduilla.
Jätevirtojen pakkosiirtely toimijalta toiselle – johon Suomen jätepolitiikka on keskittynyt – ei ole kiertotalouden vauhdittamista vaan hölmöläistarinaa, jossa peittoa puretaan toisesta päästä ja jatketaan toiseen päähän. Maksajiksi siinä tulevat olemaan jätehuoltopalveluja tarvitsevat yksityiset yritykset ja kuntalaiset eri puolilla Suomea.
Jätelakiin ollaan jälleen tekemässä muutoksia. Toivottavasti nämä muutokset toteutetaan tällä kertaa kuulemalla asiantuntijoita eikä omistajilleen voittoa tavoittelevia intressipiirejä.
Markku Illikainen
toimitusjohtaja
Kiertokaari Oy
Riku Eksymä
toimitusjohtaja
Suomen Kiertovoima ry - KIVO
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.