Kauanko vielä kestämme elämänlaatumme alasajoa? Se nimittäin jatkuu, kunnes palkat ovat globaalisti tasan. Rajoja tekemällä toki jarrutellaan, mutta ei tämä tunnu herkulta näinkään.
Yksi tekee kahden työt ja kaikki stressaa. Kierrehän alkoi, kun sijoittaja sai napin painalluksella rahansa liikkumaan Suomesta Kiinaan, ja me muut aloimme netissä ostaa halvinta. Aasiassa palkat ovat murto-osa, mutta niin siellä on ruoka, energia ja asuminenkin edullista.
Valtio velkaantuu vieläkin 1,9 miljardia euroa per vuosi, ja yrityksemme eivät pärjää maailmalla ilman yritystukia. Palkkoihin nekin tarvitaan.
Yritystemme liikevoittoprosentit ovat tuskin ”rikkoumavararajalla” kahdeksassa prosentissa. Nokia kuusi prosenttia. Paremmin menee pankeilla (jopa > 30 prosenttia 2017), vakuutuslaitoksilla ja muutamilla rakennusliikkeillä (2018), mutta ne eivät tuo rahaa ulkomailta, antavat vain liian hyvän kuvan Suomen taloudesta.
Ratkaisun tarjoaisi muutama täsmälaki, eikä edes perustuslain vastaisesti. Nimittäin, kaiken hintaa Suomessa tulisi laskea 15 prosenttia. Sekä suurimpien elinkustannusten (ruoka, asuminen, energia) että palkkojen, näin elintasomme säilyy silti samana.
Miten ihmeessä? Alkuun, suurimmat liikevoittoprosentit on tehty isoissa ruokakauppaketjuissa ja rakennusliikkeessä sekä kaikissa energiayhtiöissä. Siellä siis hintaa laskemaan.
Jatkossa kauppapaikat kaikille halukkaille tasapuolisesti lakimuutoksella. Lisäksi koulutetaan ruokaketjustamme löysät tekemään ulkomaankauppaa puhtailla elintarvikkeillamme. Alkutuottajille säädetään lakimuutoksin isompi osuus. Kaikki kilpailu ja -kyky paranee, ja ruokakori halpenee.
Ei kait meillä kaikilla ole osuuskuntaosuuksia ja bonuskortteja, että tätä muutosta pitää loputtomiin vastustaa?
Pk-seudunkin tonttipolitiikkaa pöläytetään niin, että kumarrus ullanlinnojen ja punavuorien osakkeenomistajille lopetetaan. Kaavoitetaan tontteja Oulun ja muiden kaupunkien tahtiin. Asuntojen hinnat ja vuokrat maanlaajuisesti tervehtyvät. Sijoittajat, siirtäkää varanne suomalaisiin startup-yrityksiin.
Valtio perustaa taas omia yhtiöitä kilpailemaan energiamarkkinoille. A. Stubb oli tämän torpatessaan perin kokematon ja väärässä yleistäessään, että valtion ei tule osallistua yritysten omistamiseen. Totuus on, että muun muassa energiayhtiöitä eivät kotimaiset yksityiset pysty perustamaan.
Yt-lakiin kirjataan ”yrityksissä, joissa palkkoja lasketaan, saa yt-toimikunta, johon valitaan aina puolet työntekijöiden edustajia, jokaisen tilikauden lopuksi päättää palautetaanko palkanlaskun varat työntekijöille.”
Edelleen, ”jos palkanlasku ei näy tuotteiden hinnoissa ja näin yrityksen kasvaneena kysyntänä sekä liikevaihtona, ja siten tarpeena palkata lisää väkeä (positiivinen kierre), varat ovat valuneet johonkin muualle kuin yrityksen toiminnan ja henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiseen. Varat palautetaan työntekijöille”.
Niin, palkat ovat Suomessa jopa 70 prosenttia yrityksen kokonaiskustannuksista. Siitä -15 prosenttia merkitsee tuotteen hintaan -5 prosenttia kannattavasti (liikevoittoprosentti oltava se 8). Iso etu maailmalla. Valtio ja kunnat mukaan tähän -15 prosentin aleen. Ainakin isotuloisimmat. Tämä on kaikkien asia. Velanoton on loputtava.
Kilpailijamaat (Saksa, Ruotsi) voivat maksaa Suomea isompia palkkoja, koska heillä on maailmanlaajuiset alihankintaverkostot (IKEA, H&M, Volvo) ja lähempänä maita (Romania, Unkari), joissa suurin osa töistä (BMW, Audi) teetetään jopa 90 prosenttia edullisemmin. Silloin jää varaa maksaa oman maan työntekijöille enemmän. Kunpa meilläkin itänaapuri olisi edes tolkun kauppakumppani.
Mika Rautio
DI, Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.