Luken johtava tutkija Anssi Ah­ti­kos­ki: Ko­ti­mai­ses­ta puusta on tulossa pula, hies­koi­vu voi olla rat­kai­su asiaan

Anssi Ahtikoski on Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija.

Kuva: Teija Soini

Kotimaisesta raaka-aineesta on tulossa pula, jos kaikki suunnitellut puunkäsittelylaitokset aikanaan otetaan käyttöön.

– Hieskoivu on väärin ymmärretty ystävämme. Tällä puulajilla on potentiaalia, etenkin jos ja kun Suomeen tulee lisää biotehtaita. Meillä on paljon turvemaita, joilla hieskoivu pärjää hyvin. Taloudellisestikin puulaji on varsin houkutteleva, Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija, dosentti Anssi Ahtikoski sanoo.

Ahtikosken mukaan hieskoivu auttaa puupulaan jo lähivuosina, sen verran sitä on jo tekeytymässä esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla. Mutta 10–20 vuoden aikavälillä hieskoivusta on jo selkeä apu.

– Nyt 3–4-vuotiaat hieskoivut ovat hakattavissa 20 vuoden päästä. Rauduskoivulla kasvuun menee melkein kaksinkertainen aika, männyllä 80–100 vuotta, kuusella 70–90 vuotta. Pitää kuitenkin muistaa, että hieskoivu sopii maantieteellisesti rajallisesti ja vain tiettyyn tarkoitukseen, kuten kuitupuuksi tai polttoon.

Hieskoivua on tutkittu Limingan Hirvinevalla noin 20 vuotta, joten tiedetään, että hieskoivu on helppo ja halpapuulaji, niin sanottu laiskan miehen puu.

– Idea pitäisi saada paremmin läpi. Meillä on voimakkaat lobbausjärjestelmät ja vahva metsäteollisuus. Tästä voi jokainen päätellä, että tilanne on puumarkkinoilla haastava ja dynaaminen. Asenteet istuvat tiukassa, Ahtikoski sanoo eikä avaa herkkää asiaa enempää.

Uusia, nopeakasvuisia puulajeja tarvitaan siinäkin mielessä, että Äänekosken tehdas haravoi nyt jo Siikalatvan puita. Tulevan Kuopion tehtaan arvellaan parturoivan Kainuun metsiä.

– Metsät kasvavat vuodessa 105 miljoonaa kuutiometriä, mutta kaikki se ei ole hyödynnettävissä. Mielestäni Suomessa pystytään hakkaamaan 75–80 miljoonaa kuutiota ilman, että suuria ongelmia tulee, Ahtikoski sanoo.

Nopeakasvuinen jalostettu mänty on myös tutkinnassa. Siitä on jo niin sanottuja puolentoista polven siemenviljelyksiä.

– Jalostetun puun viljely on metsänomistajalle paljon kannattavampaa kuin jalostamattoman puun. Mutta tutkimustulosten jalkauttaminen vaatii töitä. Tutkijoiden on tultava kammioistaan ja kerrottava tuloksista niin, että metsänomistajat ymmärtävät.

Ahtikoskella on monta tutkimusta on työn alla, aiheina muun muas­sa turvemaiden metsienkäsittely, metsänjalostuksen ekonomia, hiilen sidonta, bioenergia.

– Työmaa ei lopu: nyt on metsäekonomistin kulta-aika: Koko ajan tulee paineita esimerkiksi metsien suojelemiseksi, siis pitää tehdä laskelmia. Olen mukana noin kymmenessä tutkimusprojektissa, muun muassa eteläafrikkalaisten kanssa teemme yhteistyötä lyhyen kiertoajan puulajeista.

Mukanaolo Oxfordin yliopiston (OUP) yliopistopainon tieteellisen sarjan toimituskunnassa on avannut Ahtikoskelle uuden tieteellisen näkökulman ja tuonut itsevarmuutta omaan tieteelliseen kirjoittamiseen.

– Tässä on oppinut nöyräksi. Laskin, että olen tehnyt noin 45 000 tuntia tutkimusta. Ja vielä tunnen olevani noviisi. Jos ikää olisi kymmenisen vuotta vähemmän ja tämä määrä julkaisuja, saattaisin vaihtaa alaa: tutkimusmaailma on aika armoton.

– Nykyajan kiireeseen on vaan mukauduttava. Työpaikoilla on paljon ihmisiä, joista näkee, etteivät he enää kauan jaksa: työstä on kadonnut nautinto, johon on sinisilmäisenä opiskelijana uskonut, Ahtikoski huokaa.

Otsikkoa korjattu kello 22.00: Ahtikoski on Luken johtava tutkija, ei Luken johtaja.