Kirjallisuuden opiskelija Myry Voipion kesä on mennyt kesägraduseminaarissa ja kuukauden pestissä Kaukovainion sivukirjastossa, mutta on nuori nainen ehtinyt lisäksi lukeakin. Ja paljon.
Parhaimmillaan Voipio kertoo lukevansa neljäkin kirjaa päivässä. "Se riippuu kirjasta. Jotkut nuorten kirjat lukee tunnissa, kun aihepiiri on tuttu ja sivuja on reilut sata."
Lukuharrastus alkoi jo nuorena. "Opin lukemaan ensimmäisellä luokalla koulussa, mutta jo sitä ennen minulle luettiin paljon ääneen", Voipio kertoo.
"Mummoni kirjoitti ja kirjoittaa edelleen lasten- ja nuortenkirjojen yhdistykselle Ibby Finlandille arvosteluja. Virikkeitä alkavaan harrastukseen tuli siis myös siitä suunnasta."
Voipio oli innokas satukasettien kuuntelija. Kahdeksan vuotiaana hän siirtyi suoraan nuorten kirjojen maailmaan. "Tutustuminen niihin kävi hyvin tavallista kautta: äitini antoi minulle vanhoja, hyväksi todettuja tyttökirjoja ja isä sivisti poikakirjojen osalta."
Tästä alkoi intensiivinen harrastus. Voipio luki aivan joka paikassa.
"Yritin lukea jopa pysäkiltä kotiin kävellessä ja lukioaikoina koiraa taluttaessa. Se kävi kuitenkin liian vaikeaksi", Voipio nauraa. "Edelleen, jos on hyvä kirja kesken, luen bussimatkat ja luentotauot."
Nainen kertoo lukevansa jatkuvasti siitä yksinkertaisesta syystä, että nauttii siitä. "Kyllä se sumuisen ja savuisen baari-illan voittaa", hän toteaa.
Suuriin klassikoihin Voipio siirtyi jo 12-vuotiaana. "Täytyy kyllä myöntää, että näin vanhempana katson Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta eri tavalla, mutta oli se hyvä kirja jo tuolloin."
Klassikoita voikin hyvin lukea jo nuorena. "Varsinkin kun lukee paljon ja kehittyy, voi tiiliskivinä pidettyjä kirjoja lukea jo nuorenakin", Voipio sanoo.
Eri maalaisten klassikoiden lisäksi Voipio kertoo lukeneensa sadoittain dekkareita. Myös naisten romaanit ovat tuttuja.
"Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ehdoton suosikkini."
Muiksi lempikirjoiksi Voipio nimeää Astrid Lindgrenin Saariston lapset. Moderneista tyttökirjoista Voipio suosittelee Ann Brasharesin Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjaa.
Kiinnostus ja erikoistuminen nuorten kirjoihin on saanut Voipion toimimaan opiskelevana tuntiopettajana kirjallisuuden oppiaineessa.
"Pidin keväällä 2005 lastenkirjallisuuden keskustelukurssin ja seuraavana syksynä nuortenkirjakurssin. Tyttökirjat oli vuorossa viime keväänä. Tänä syksynä kurssin aiheena on vahvat tytöt. Luemme niin Peppi Pitkätossua, Buffy vampyyrintappajaa kuin Heinähattua ja Vilttitossuakin."
Voipio tietää, että yhä nuoremmat lukevat jo Bridget Jonesin kaltaisia kirjoja, jossa yli parikymppinen nainen shoppailee, yrittää laihduttaa ja etsii aviopuolisoa.
"Tästä voisi päätellä, että myös yhä nuorempana siirrytään nuortenkirjoihin."
"Toisaalta nuorten ja aikuisten kirjojen ero hämärtyy jatkuvasti. Päähenkilöt ovat esimerkiksi yhä vanhempia. Tyttökirjan päähenkilö saattaa olla 23-vuotias nuori nainen, joka tuntee olevansa jo älähtänyt ja haluaa mahdollisimman äkkiä naimisiin."
Voipion mielestä vanhoja poika- ja tyttökirjoja pitäisi nostaa enemmän esille. "Erityisesti Harry Potterin myötä tulleen fantasiabuumin jälkeen tämä olisi mukavaa vaihtelua."
"Olen kuullut aiheesta keskustelua muuallakin. Ongelmana vain on usein se, että vanhoja kuluneita kirjoja säilytetään kirjastojen varastoissa eikä uusia painoksia aina oteta. Toisaalta esimerkiksi Aarresaaresta otettu uusin painos myytiin niin nopeasti loppuun, etten itsekään sitä ehtinyt ostaa."
Miksi sitten nuorten kirjoja kannattaa lukea?
"Koska ne ovat yhtä hyvää ja viihdyttävää kaunokirjallisuutta kuin aikuistenkin kirjat. Esimerkiksi tyttökirjat käsittelevät nykyään monia samoja aiheita kuin naisten chick-kirjat. Ja kirjojen ja tarinoiden maailma on niin kiehtova!" Myry Voipio hehkuttaa.