Kansainvälinen tutkivaan kansalaisjournalismiin erikoistunut Bellingcat-sivusto on tänä syksynä selvittänyt todisteiden avulla, keitä Salisburyn keväiseen myrkytysiskuun osallistuneet venäläiset turistit todellisuudessa olivat.
Tekaistuilla nimillä liikkuneet Ruslan Boširov ja Aleksandr Petrov ovat Venäjän sankarin arvonimellä palkittuja 39-vuotiaita ammattimiehiä sotilastiedustelu GRU:sta. Boširov on moniin salaisiin hankkeisiin osallistunut upseeri Anatoli Tšepiga. Kaverinsa Petrov on saman laitoksen sotilaslääkäri Aleksandr Miškin.
Kaksikko ei ollut maaliskuisessa Salisburyssa ihaillakseen kivikirkkoa, vaan tekemässä märkää työtä, tappamassa entistä virkaveljeään novitšok-hermomyrkyllä. Tunaroidessa aine levisi viiteen ihmiseen Wiltshiren kreivikunnassa, sivullinen menehtyi.
Bellingcatin ja venäläisen Insider-ryhmän kokoamat todisteet tuskin hiljentävät niitä suomalaisia, jotka eivät usko Venäjän voivan syyllistyä mihinkään ikävään.
Aiemmin heitä mekasti taistolaisissa, kun Venäjä oli sosialistinen liitto. Tänään myös maamme äärioikeistosta nyökytellään mielevästi yksinvaltaiselle, liberalismin vastaiselle Venäjälle.
Suomessa on olemassa enteitä siitä, kuinka uussuomettuneisuus kasvattaa näkökentän eteen Brezhnevin muhkeita kulmakarvoja.
Puoli vuotta sitten perussuomalaisten helsinkiläinen kansanedustaja Tom Packalén esiintyi äänekkäästi julkisuudessa ihmettelemässä, mistä aiheettomat Venäjä-syytökset oikein kumpuavat.
Packalénista Venäjältä puuttuu motiivi myrkyttää kaksoisagentti Sergei Skripal. Ilman päivänselvää motiivia venäläiset eivät käy syyllisistä. Entisenä päivystävänä komisariona hän totesi, että jos kyseinen rikos olisi hänen työpöydällään, Venäjä ei olisi pääepäilty.
Perusteena Packalén käytti teon mielettömyyttä. Venäläiset eivät voi olla niin hulluja, että tekisivät suoraan heihin viittaavan salamurhan, joka aiheuttaisi vakavia kansainvälisiä seurauksia.
Populismille ominainen patenttiratkaisu, salaliitto, pusertui suomalaiskommenteissa esille. Joku Venäjän vastainen taho on ilmiselvästi lavastanut Venäjän syypääksi.
Packalén kirjoitti kansanedustajan ominaisuudessa Uudessa Suomessa maaliskuussa, että ”kuka ikinä onkaan teon takana, hänen tarkoituksensa on ollut johtaa jäljet Venäjän porstuaan”.
Naapurimaan uutissivustot ottivat ilolla vastaan Packalénin johtopäätökset. Niitä jaeltiin ympäri maata, sillä näkemys muistutti Venäjän viranomaisten selityksiä.
Venäläisviestimissä Packalén-tarinaa muokattiin pari piirua painavammaksi. Uutisten mukaan kokonainen joukko suomalaisia kansanedustajia pitää Ukrainaa syyllisenä myrkytykseen. Näin ei todellakaan oikeasti ollut – mutta nytpä oli.
Kenties hyväuskoisuuttaan Packalénin kaltaiset eivät näe, että Venäjän motiivi on uhitella kansainväliselle yhteisölle. Vladimir Putin hämmentää tahallaan väittämällä, että miehet valvontakameroissa ovat tavallisia turisteja ja luontaistuotealalla. Hölmömpi nielee.
Packalénin puolustukseksi on mainittava, että sattuuhan niitä erehdyksiä kokeneellekin. Sillä kerta ei ollut ensimmäinen. Vuonna 2014 perussuomalainen uskoi Suomessa pisimpään, helmikuusta elokuun lopulle, että Itä-Ukrainassa ei ole Venäjän sotilasjoukkoja.
Naapurisuhteet kannattaa pitää kunnossa, mutta tosiasiat on tunnustettava. Venäjän valtio on osallistunut Britanniassa rikokseen. Se ei ole valeuutinen.