Nahkiainen ei ole mikään maailman kaunein eläjä, mutta hormonit ne hyrräävät senkin suomuttoman nahan alla.
Limaiset luikerot ottavat vauhtia ja kiipeilevät kevätriehassaan pitkin vihreän altaan seiniä ja pakkautuvat toistensa kylkeen kuin viimeisessä hädässä. Ehkä ne aavistavat kiihkonsa hinnan: kudun jälkeen seuraa kuolema.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Perämeren toimipaikassa Keminmaassa kahdessa altaassa tanssivat noin 3 500 nahkiaista ovat hämmentävä näky.
Koko talven altaan pohjalla uinuneet otukset ovat nyt kuin mieltä ja järkeä vailla. Veden lämpötilan nostaminen on saanut niihin vipinää ja suvunjatkamisvietin korkeimpaan potenssiin. Kätilöiden on oltava valppaana, sillä kutuaika on hetkessä ohi.
"Jos otollinen lypsyvaihe menee pitkäksi, hedelmöitys ei tahdo onnistua", tuotantopäällikkö Juha Iivari ja kalastusmestari Esa Juntunen kertovat. Kolmelta mieheltä lypsyurakka vie pari venytettyä työpäivää.
Lue lisää tiistain Kalevasta!