Nimi Grigori Potjomkin tuo useimpien mieleen Potjomkinin kulissit ja elokuvan Panssarilaiva Potjomkin. Kulisseilla tarkoitetaan jonkin tilanteen lavastamista niin, että se näyttää paremmalta kuin itse asiassa onkaan.
Prinssi Potjomkin antoi vuonna 1787 määräyksen ehostaa kylänäkymiä reitillä, jota pitkin keisarinna Katariina II matkusti Pietarista Krimin niemimaalle tarkastusmatkalle.
Kulisseja on pystytetty siellä täällä ja pystytetään vieläkin. Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vieraili Moskovassa vuonna 1988, kulkureitillä olevia taloja oli maalattu uudelleen – mutta vain paraatipuolelta. Näin sen omin silmin. Yhdysvalloissa on kerrottu maalatun jossakin nurmikkoja ennen arvovieraiden tuloa. Helsingissä vuoden 1975 Ety-kokouksen alla poliisin arveltiin käyttäneen pakkokeinoja normaalia tehokkaammin katunäkymien siivoamiseksi rantojen miehistä.
Potjomkinia on totuttu pitämään puolilurjuksena ja seksihurjastelijana. Olen viime aikoina lukenut lumoutuneena brittihistorioitsija Simon Sebag Montefioren vuonna 2001 ilmestynyttä elämäkertaa. Se kertoo Potjomkinin ja Katariina II Suuren rakkaustarinan, mutta myös rutkasti muuta. Teos on ilmestynyt suomeksikin.
Englanninkielisen version takakannessa The Rolling Stones -bändin laulusolisti Mick Jagger sanoo: ”A rather wonderful book.” Näin todella on.
Erityisen tenhoavan tiiliskivestä tekee se, kun peilaa sisältöä siihen, mitä Venäjällä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Presidentti Vladimir Putinin Venäjä muistuttaa hämmästyttävän paljon Potjomkinin Venäjää reilut 200 vuotta sitten.
Sebag Montefiore kirjoittaa, että hänen kirjahankkeeseensa suhtauduttiin Venäjällä erittäin myötämielisesti. Katariina II Suuri ja Potjomkin olivat Pietari Suuren ohella niitä, jotka modernisoivat Venäjää ja valloittivat sille uusia alueita. Ei siis ihme, että kirjoittaja sai käyttöönsä laajat arkistot.
Historia toistaa itseään etenkin Krimin niemimaalla. Mitä tapahtui tuolla aikoinaan ”Katariinan nenän syyläksi” sanotulla niemimaalla vuosina 1783 ja 2014?
Potjomkin juoni Krimin osaksi Venäjää ilman, että veripisaraakaan olisi vuotanut. Tosin anneksiota edelsi Turkin tappioon päättynyt sota Venäjää vastaan. Ensin Potjomkin pakotti ottomaanien valtakunnan tunnustamaan tataarien Krimin puolueettomaksi. Sen perään niemimaa kuului pian jo Venäjään.
Putin lähetti maaliskuussa 2014 vihreitä miehiä Krimille, joka liitettiin taas äiti-Venäjään, ilman verenvuodatusta. Venäjä himoitsi etenkin Sevastopolia ja sen laivastotukikohtaa. Potjomkin perusti ne molemmat, kuten monet muutkin alueen kaupungit. Hän suunnitteli Sebag Montefioren mukaan myös Oulun ystävyyskaupungin Odessan, mutta ehti kuolla ennen sen perustamista.
Potjomkinin aikana puhuttiin Uudesta Venäjästä, ihan samalla tavalla kuin nyky-Venäjälläkin. Termi heräsi uudelleen henkiin Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan aikoihin.
Historian toistumisen kuminaa on myös kuvauksissa sodista, joissa Potjomkinin johdolla Venäjä liitti Kaukasian kapinallisia alueita itseensä. Eniten panivat vastaan tshetsheenit, joita myös Boris Jeltsin ja Putin nujersivat sodilla.
Katariina ja Potjomkin olivat huolissaan Ranskan vallankumouksen leviämisestä myös Venäjälle. Yhtä lailla Putinin Venäjä on pelännyt entisten neuvostotasavaltojen värivallankumouksia.
Tutuilta tuntuvat niinikään kuvaukset Potjomkinin omaisuudesta ja tuhlailusta, jossa valtion ja omat varat menivät sekaisin. Venäjälle sijoittanut, mutta sen kanssa riitaantunut Bill Browder pitää Putinia maailman rikkaimpana miehenä.
Kuvat Potjomkinista ja Putinista poikkeavat yhdessä suhteessa: Potjomkinin avioliitot ja suhteet jopa sukulaistyttöjen kanssa, puhumattakaan hänen ja Katariinan pitkäaikaisesta suhteesta ja avioliitosta, olivat faktaa. Vielä Potjomkiniakin suurempi hurjastelija oli keisarinna itse. Potjomkin valitsi hänelle nuoria miehiä rakastajiksi.
Putinin yksityiselämästä tiedetään virallisesti suurin piirtein vain se, että hän on eronnut ja että hänellä on kaksi aikuista tytärtä. Huhuja on sen sijaan riittämiin.
Hallitsipa Venäjää kuka tahansa, sen poliitikassa ei muutu mikään. Sietää lukea Potjomkinista, jos haluaa päästä Putinin pään sisälle.