Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora vaatii resursseja ja toimintatapojen uudistamista nuorten mielenterveysongelmiin puuttumiseksi ajoissa. Nuorten mielenterveysongelmat ovat olleet tilastojen valossa jatkuvassa kasvussa. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä on yli kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. On arvioitu, että noin viidesosalla nuorista on jokin sellainen mielenterveysongelma, jonka hoitamisesta nuori hyötyisi. Lisäksi Kelan tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöiden vuoksi maksetaan sairauspäivärahaa entistä useammalta päivältä.
Nuoret jakautuvat yhä selvemmin hyvinvoivaan enemmistöön ja oireilevaan, kasvavaan vähemmistöön. Esimerkiksi mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien 16 -- 24-vuotiaiden osuudet vastaavanikäisistä ovat kasvaneet erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa.
Kirkon nuorisotyön tekemän kyselyn mukaan myös nuorten päihdeongelmat ovat lisääntyneet. Suurista kaupungeista näin on tapahtunut mm. Oulussa. Kirkon mukaan päihteiden käyttö keskittyy huonovointisten nuorten ryhmiin ja päihdeongelmat ovat entistä syvempiä.
OYS:n nuorisopsykiatrian osasto 80 on toiminut helmikuusta 1996. Osasto on 6 + 1 -paikkainen ns. vapaaehtoisen hoidon yksikkö, jonne nuoret ovat tulleet tutkimuksiin ja hoitoon joko kotikunnan terveyskeskuksen tai jonkin toisen nuorisoyksikön lähetteellä. Reilun viidentoista vuoden aikana osastolla on hoidettu yli 250 eri nuorta. He ovat valtaosaltaan Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella asuvia nuoria, joiden hoitoon lähettämisen syinä on ollut mm. masennusta, ahdistusta, erilaisia oppimisvaikeuksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, muita pelkotiloja, traumatisoitumista, syömishäiriöitä ja perheen monenlaisia ongelmia. Edellä mainitut ovat oireita, joita jokainen meistä kokee jossain elämänvaiheessa, mutta herkimmät ja fiksuimmat oireilevat usein niin rajusti, etteivät selviä ilman ammattiauttajien apua. Monen nuoren kohdalla oireilu tarkoittaa koulunkäynnin pysähtymistä tai alisuoriutumista opinnoissa. Nämä puolestaan lisäävät syrjäytymisen riskiä huomattavasti.
Osaston toimintaperiaatteet ovat muotoutuneet vuosien aikana hyväksi havaittujen käytäntöjen kautta nuorten ja heidän huoltajiensa avulla. Tärkeimpiä hoitomuotoja ovat olleet kahdenkeskisyys nuoren kanssa, luovat ryhmäterapiat, yhteisöhoito ja sairaalakoulu. Henkilökunnan vaihtuvuus on ollut todella vähäistä, joten kokemusta ja hiljaista tietoa on koko Suomenkin mittakaavassa hyvin runsaasti. Olemme saavuttaneet hyviä tutkimus- ja hoitotuloksia ja olleet siitä ylpeitä.
Kesällä 2009 lääkäriesimiehemme ilmoittivat meille, että osasto muuttuu viikko-osastoksi eli se on auki maanantaiaamusta perjantai-iltapäivään. Syy olisi toiminnallinen ja sen ansiosta nuoret voisivat olla kotona perheensä parissa kaikki viikonloput. Myöhemmin syksyllä muutosta perusteltiin taloudellisilla syillä. Samaan aikaan oli tarkoitus aloittaa lyhyet, 2 -- 3 viikkoa kestävät tutkimusjaksot. Tälle tutkimuspaikalle tulisi aina kolmen viikon välein uusi nuori.
Kalevassa oli 24.9.2009 iso juttu viikko-osastoksi muuttumisesta, kun avasimme uuden "nuorisotalon", jonne kaksi nuoria hoitavaa yksikköä pääsi muuttamaan. Uudet, hienot ja lähes viisi miljoonaa euroa maksaneet tilat ovat meidän osaltamme lähes puolet ajasta tyhjillään, kun toimintaa on supistettu. Siinä riitti ihmettelemistä, mutta suurin huolemme oli kuitenkin nuorten jaksaminen kotona pitkien viikonloppujen ajan. Asiasta käytiin keskustelua laajemminkin, jopa Kalevan pääkirjoitusta myöten.
Erikoislääkärimme totesi Kalevan lehtijutussa, että "nuoret saavat nyt olla kotonaan viikonloppuisin. Muutos monipuolistaa hoitotarjontaa, koska välimaastoa hoidossa ei ole ollut, vaikka kaikki eivät tarvitse koko ajan raskasta psykiatrista hoitoa. Muutos on positiivinen. Syyt ovat toiminnallisia."
Hoitohenkilökunta oli asiasta kuitenkin täysin päinvastaista mieltä. Olimme huolissamme nuorten jaksamisesta kotona. Monen nuoren kotona on tilanne, jossa vanhemmat tai vanhempi ei jaksa huolehtia lapsestaan, vaikka kuinka haluaisi. Monen nuoren kohdalla myös oireilu on niin vakavaa, että he tarvitsevat useita aikuisia ja aikaa saadakseen toimintakykynsä takaisin. Aikaisemmin nuoret olivat hoidollisista syistä osastolla joka toisen viikonlopun ja niin ikään hoidollisista syistä kotonaan joka toisen viikonlopun. Hoidon loppuvaiheessa kotiviikonloppuja lisättiin yhteistyössä nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa. Tästä oli muotoutunut toimiva käytäntö. Nyt uudistuksen myötä nuorille annetaan mahdollisuus olla toisella nuoriso-osastolla viikonloppu, jos hän ei voi mennä kotiinsa. Lisäksi nuorilla on mahdollisuus palata lomalta jo sunnuntai-iltana, mutta samoin toiselle osastolle suurimmaksi osaksi vieraiden hoitajien ja nuorten pariin.
Hoitohenkilökunta oli huolissaan myös nuorten lomaltapaluista maanantaiaamuisin, sillä osastolla olevat nuoret asuvat pääasiassa sairaanhoitopiirimme kaukaisimmissa kunnissa, joista matka kestä jopa kolme tuntia. Kun nuorten toimintakyky on alentunut, matkustaminen julkisilla kulkuvälineillä on yleensä vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tämä aiheuttaa vanhemmille valtavasti lisähuolta ja -- työtä. (Vuonna 2010 meillä ei ollut yhtään oululaista nuorta hoidossa, mutta esimerkiksi Kuusamosta useita nuoria.)
Kuinka nuoret pääsevät osastolle voidakseen käydä sairaalakoulua ja osallistua tutkimuksiin? Pitenevätkö hoitoajat ja viivästyykö hoitoon pääsy? Miten nuoret jaksavat maanantain, jos ovat joutuneet lähtemään kohti Oulua klo 04.40? Miten vanhemmat jaksavat huolehtia lapsistaan? Haluaako ja kykeneekö nuori siirtymään toisen osaston potilaaksi viikonlopuksi tai edes yhdeksi yöksi? Kuinka saadaan nuoret sitoutettua osastoon ja kuinka paljon luottamuksen syntyminen vaikeutuu? Jääkö "kokeilu" pysyväksi?
Miten on käynyt, kun muutosta on eletty reilu vuosi ja toimintaluvut kuluneelta vuodelta ovat käytössä? "Kokeilu" on edelleen menossa. Lyhyille tutkimusjaksoille ei ole tullut yhtään lähetettä, koska 2 -- 3 viikkoa ei oikeasti riitä vaikeasti oireilevan nuoren asioiden selvittämiseen. Osaston toimintaluvut osoittavat entisen vajaan 100 000 euron "voiton" sijasta reilut 100 000 euroa "tappiota". Kun osasto on kiinni viikonloppuisin, ei tule tuloja, mutta vuokrat juoksevat myös silloin.
Hoitoajat ovat pidentyneet keskimäärin lähes kolme viikkoa, minkä vuoksi osastopaikkaa joutuu jonottamaan entistä pidempään (yleensä muutaman kuukauden) ja olemme pystyneet tutkimaan ja hoitamaan tietenkin vähemmän nuoria. Osastolla on ollut yli 10 % vähemmän nuoria kuin edellisenä vuonna. Kun jonotusaika on pidentynyt, ovat nuorten tilanteet myös valitettavan usein kriisiytyneet. Osa nuorista on joutunut sijoituspaikkaan, jonne hän ei kuuluisi. Viranomaisten on kuitenkin pitänyt jotenkin ratkaista vaikeat tilanteet.
Lomilta paluut maanantaisin ovat aiheuttaneet kymmeniä "poikkeavan tapahtuman ilmoituksia", kun nuoret eivät ole päässeet osastolle maanantaiaamuna sovittuun aikaan. Joka viikko 2 -- 3 nuorta saapuu myöhässä, jolloin sairaalakoulun ja tutkimusten aloittaminen viivästyvät ja hidastuvat. Ainoastaan yksi nuori on tullut muutaman kerran toiselle nuoriso-osastolle sunnuntai-iltana pystyäkseen aloittamaan viikon oikeaan aikaan. Kukaan ei ole ollut viikonloppua vieraalla osastolla. Osa nuorista on viettänyt viikonloppuja kavereillaan, kun vanhemmat eivät ole jaksaneet huolehtia jälkikasvustaan. Nämä kaikki ovat helposti mitattavia lukuja ja asioita.
Miten muuten on mennyt? Hoitohenkilökunnan kokenut arvio on, että hoidon laatu on selvästi kärsinyt. Vajaat viikot ja toistuva matkustaminen kodin ja sairaalan välillä on tuonut osaston arkeen levottomuutta, yhteisöllisyys on lähes kadonnut, terapiaryhmät ovat hajanaisempia kuin ennen ja traumojen ja kriisien jälkeinen vakauttaminen on pitkittynyt huomattavasti. Palautuminen viikonlopusta kestää vähintään päivän (vakauttaminen), sen jälkeen muutama päivä normaalia elämistä ja jälleen tulevan viikonlopun järjestelyä. Kahdenkeskisyyteen nuorten kanssa on paljon vähemmän aikaa, jolloin luottamuksellisen terapiasuhteen luominen vaikeutuu ja ainakin hidastuu. Nykyään ei enää tehdä tutkimuksia maanantaisin juuri lainkaan, sillä nuoret liian väsyneitä siihen. Samoin koulupäivät menevät maanantaina väsyneinä hukkaan.
Nuoret ovat kommentoineet viikonloppuja välillä hyvinkin dramaattisesti. Parhaat kommentit ovat nuorilta, jotka ovat nähneet myös normaalisti toimivan osaston arjen. "En olisi edes elossa, jos osasto ei olisi ollut auki viikonloppuisin." "Viikonloppuisin on aina paljon vaikeampaa kuin viikolla ja silloin tarvitsee turvapaikan." "En halua mennä toiselle osastolle." Ja ehkä kaikkein osuvin ilmaus: "päätöksessä ei ole ainakaan nuoria kuunneltu."
Vanhempien kommentit ovat samansuuntaisia: "ei olisi hoito onnistunut viikko-osastolla", "hoito olisi varmasti pitkittynyt". Nämä ovat todellisia asiantuntijalausuntoja, joita meidän olisi kunnioitettava.
Mielenkiintoinen asia on myös se, että kukaan "kokeilusta" päättäneistä ihmisistä ei ole kysynyt kertaakaan mitä osastolle, nuorille ja heidän perheilleen kuuluu. Osastona olemme useammankin kerran yrittäneet käynnistää keskustelua muutoksen aiheuttamista ongelmista (=laadun huononemisesta), mutta tuloksetta.
Mitkä ovat kaikkien aikojen rikkaimman Suomen arvot? Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat vakava poliittinen kysymys ja hyvinvoinnin mittari. Suomen hyvinvointia mitataan kaikkein herkimpien jäsenten jaksamisella. Kouluihin on saatava riittävät resurssit mielenterveysongelmien havaitsemiseksi, jotta nuoret voidaan ohjata tarkoituksen mukaisiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Nuori ei voi odottaa apua vuosia. On myös selvää, että ennaltaehkäisevät toimet tulevat aina moninkertaisesti halvemmiksi kuin korjaavat toimenpiteet tai eläkkeelle joutuminen. Kuitenkin nuorten avo- ja jatkohoitomahdollisuudet ovat monessa kunnassa pienet tai niitä ei ole ollenkaan. Suomen nuoret ovat eriarvoisia riippuen siitä, mistä kunnasta he ovat kotoisin.
Jos me hoidamme asiat ajoissa ja saamme oireilevista nuorista veronmaksajia, olemme onnistuneet sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Yksi oireileva nuori koskettaa yllättävän suurta määrää perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Pahimmassa tapauksessa heitteillä oleva nuori voi invalidisoida koko perheen ja saada myös kaverit oireilemaan.
Kun puhutaan lasten ja nuorten hoitamisesta, puhutaan aina myös resursseista. Jos toimintaa supistetaan eli resursseja vähennetään, silloin myös laatu kärsii. Lapset ja nuoret tarvitsevat ympärilleen turvallisia aikuisia ja aikaa pystyäkseen luomaan luottamuksellisen suhteen häntä hoitaviin ihmisiin. Aikuisten tehtävänä on olla läsnä nuoren arjessa. Raha ei korvaa koskaan turvattomuutta ja aikuisia. Nuoren kasvu ja kehitys vaatii aikuisten aitoa läsnäoloa ja arjessa mukana elämistä ja jos siihen ei aina ole kotona mahdollisuutta, on nuoren oikeus saada yhteiskunnan apua pystyäkseen kasvamaan vastuulliseksi aikuiseksi. "Asiantuntijoina" toimivat liian usein ihmiset, jotka eivät aidosti kohtaa nuoria ja heidän perheitään ja sidosryhmiään; eivät he voi silloin myöskään tietää mitä se arki voi olla.
Mitä maksaisi tehdä kompromissi ja aukaista osasto 80 sunnuntai-iltapäivänä, jolloin nuoret voisivat palata sairaalaan ja aloittaa maanantaina paremmassa kunnossa tulevan viikon aherruksen ja samalla voisimme vähentää nyt esille tulleita ongelmia? Vajaat 50 000 euroa vuodessa.
Nuorisopsykiatrian osasto 80 hoitohenkilökunta