Löy­tyy­kö tänään sopu siihen, mihin EU tu­le­vai­suu­des­sa käyttää rahaa? Eu­ro­par­la­ment­ti on jo il­moit­ta­nut vas­tus­ta­van­sa uusinta esi­tys­tä tu­le­vis­ta bud­je­teis­ta

EU-maat yrittävät päästä sopuun siitä, kuinka paljon rahaa unioni saa vuosina 2021–2027 ja mihin sitä tulisi käyttää.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel saapuu kokoukseen Brysseliin. Europarlamentti on jo ilmoittanut, ettei se hyväksy hänen esitystään EU-maiden tulevien vuosien budjettikehykseksi.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel saapuu kokoukseen Brysseliin. Europarlamentti on jo ilmoittanut, ettei se hyväksy hänen esitystään EU-maiden tulevien vuosien budjettikehykseksi.
Kuva: JULIEN WARNAND

EU-maat yrittävät päästä sopuun siitä, kuinka paljon rahaa unioni saa vuosina 2021–2027 ja mihin sitä tulisi käyttää.

EU-maiden johtajat kokoontuvat tänään torstaina ylimääräiseen kokoukseen Brysseliin sopimaan Euroopan unionin tulevien vuosien rahoituskehyksestä.

Rahoituskehys määrittää sen, kuinka paljon rahaa Euroopan unionilla on käytettävissään vuosina 2021–2027 ja mihin sitä tulisi käyttää.

Kokouksesta odotetaan pitkää ja vaikeaa, sillä jäsenmaat ovat hyvin erimielisiä kehyksen suuruudesta ja sen painotuksista. Niiden täytyy kuitenkin hyväksyä rahoituskehys yksimielisesti.

Avaamme seuraavaksi, millaisia esityksiä rahoituskehyksestä on tehty.

Britannian lähtö pienentää budjettia

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel on tuonut kokoukseen ehdotuksen, jossa rahoituskehys vuosille 2021–2027 olisi 1,074 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta, 1 094 miljardia euroa. Eurooppa-neuvoston muodostavat EU-maiden valtionpäämiehet, eli esitys on käytännössä kompromissi eri EU-maiden esittämistä vaatimuksista.

Michelin esitys on lähellä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudellaan sorvaamaa esitystä, jossa budjetin koko oli 1,07 prosenttia. Suomen kompromissiesityksestä tosin ei pitänyt juuri kukaan.

Rahoituskehystä on viilattu pitkään, sillä EU-komissio antoi oman pohjaesityksensä jo keväällä 2018. Siinä budjetiksi esitettiin 1,11 prosenttia bruttokansantulosta.

EU-parlamentin kanta on, että kehyksen pitäisi olla 1,3 prosenttia bruttokansantulosta, jotta sillä saataisiin katettua kaikki jäsenmaiden EU:lta vaatimat asiat.

Vuosien 2014–2020 kehys on 1,16 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta, kun Britannian osuus on laskettu pois. Britannian lähdön tuoman leikkauksen lisäksi komission pohjaesitys olisi leikannut budjetteja lisää. Ja Michelin uusi esitys leikkaisi niitä vielä lisää.

Myös sisällöstä on erimielisyyttä

Vähiten EU:lle haluavat antaa Itävalta, Tanska, Saksa, Hollanti ja Ruotsi, joiden mielestä EU-budjetin pitäisi olla prosentti EU-maiden bruttokansantulosta. Osa maista, esimerkiksi Ranska on valmis antamaan esitystä enemmänkin, jos raha kohdennetaan oikein. Myös varsinkin Itä-Euroopan maat, jotka saavat EU:sta enemmän rahaa kuin siihen laittavat, kannattavat korkeampaa prosenttiosuutta.

Michelin esityksen painotukset ovat erilaisia kuin Suomen kompromississa, vaikka kokoluokka on sama. Paitsi kehyksen koko, myös sisältö on kiistan aiheena.

Perinteisesti EU-budjetin suurimmat osuudet ovat olleet maatalous- ja aluekehitystuet, mutta jäsenmaat ovat halunneet unionin panostavan yhä enemmän tulevaisuuteen. Sen pitäisi muun muassa osallistua enemmän tutkimukseen ja koulutukseen, kehittää rajavalvontaa ja torjua ilmastonmuutosta.

Yhtälö on hankala, sillä eniten maatalous- ja aluekehitysrahoista hyötyvät maat haluavat säilyttää niiden tason. Lisäksi EU-budjetti pienenee automaattisesti jonkin verran, sillä Britannia on eronnut unionista.

Parlamentti vaatii omaa rahoitusta

Jos EU:n jäsenmaiden yksimielisyyden saavuttaminen on hankalaa, vielä hankalampaa on saada rahoituskehys läpi europarlamentissa, jonka täytyy myös hyväksyä se.

Parlamentin neuvottelutiimi teki heti Michelin ehdotuksen tultua julki kannanoton, jossa se sanoi, ettei se hyväksy sen pohjalta tehtävää rahoituskehystä.

Parlamentti vaatii merkittäviä panostuksia paitsi Green Dealin toteuttamiseen, myös digitalisaatioon ja Euroopan aseman vahvistamiseen. Lisäksi se kritisoi rahoitusleikkauksia lähes kaikilla rahoituskehyksen osa-alueilla.

Lisäksi se vaatii, että rahoituskehyksessä on sitouduttava siihen, että EU saa nykyistä isomman osuuden tuloistaan muista tulonlähteistä kuin jäsenmaiden maksamista jäsenmaksuista. Tällaisiksi tulonlähteiksi on visioitu esimerkiksi yritysverotuksen yhtenäistämistä, muoviveroa, päästökauppaa ja digitaalisten palveluiden verotusta.