Yökonsertti kynttilänvalossa. Keskiaikaisen musiikin yhtye Oliphant Oulun tuomiokirkossa 11.3.
Jos joku ei ehtinyt kuulemaan, kuinka keskiaikaisilla soittimilla porhalletaan pillit soiden ja sitten hiljennytään taivaallisten ihmeiden ääreen, niin tämä on jotain mitä kannattaa odottaa vastaisuudessa:
Suomalainen keskiajan musiikin yhtye Oliphant on noteerattu lajinsa ykköskaartiin kansainvälisestikin. Kaksi ylistettyä levyä julkaissut yhtye on livenä kirkkoakustiikassa jopa vaikuttavampi.
Oliphant löytöretkeilee historiaan samalla rytmimusiikin meiningillä, jota muun muassa Concerto Italiano on toteuttanut barokkimusiikin parissa. Musiikki on aina ollut älyn leikkiä ja intohimon leiskuntaa eikä mitään akateemista kuivistelua, voisi kuulua heidän ohjenuoransa.
Oliphantin monitaitoiset muusikot tarttuvat mitä moninaisimpiin soittimiin, joita on rekonstruoitu muun muassa vanhojen maalausten pohjalta.
Eira Karlson loi viulun kaltaisella fiidelillään muhevan maaperän, jonka yllä huikauttelivat Janek Öllerin pehmytääniset huilut. Leif Karlson pisti rytmin sykkimään luutullaan ja monenmoisilla lyömäsoittimillaan. Yhtyeen sielu oli kuitenkin Uli Korhosen kuulaankirkas sopraano, joka helisi aidon oivalluksen syvyyttä aina enkelimäisiin korkeuksiin saakka.
Ohjelmisto koostui hengellisistä ja maallisista lauluista 1200-luvun Ranskasta. Osa soi instrumentaaliversioina, osassa soittimet jatkoivat laulajan tarinankerrontaa. Sävelkieli ja toi korvia avaavan tuulahduksen ajalta, jolloin duuri ja molli eivät olleet vielä itsestäänselvyyksiä, ja jolloin hengellinen ja maallinen olivat yhtä totista todellisuutta.
Truveerilaulut on aikanaan luultavasti esitetty säestyksettä. Viime kädessä alkuperäisten tulkintatapojen selvittäminen jää valistuneeksi arvaukseksi. Mutta se ei olekaan olennaista: pääasia on, että musiikki elää ja hengittää samaan tahtiin kuin kuulijansa nyt.
Muinaisranskaksi laulettujen tekstien ymmärtämiseksi ei ollut välttämätöntä edes seurata käsiohjelmaan painettuja suomennoksia. Uli Korhosen ilmeikkäästä tulkinnasta kävi selväksi, että tässä tässä keskiajan viihdemusiikissa jylläsivät aivan samat tunteet kuin kauniissa ja rohkeissa tänä päivänä. Esteenä ei liene ollut sekään, että laulujen sankareina seikkailivat nimellisesti Neitsyt Maria ja Jeesus!
Laulunteksteistä kumpusi myös se terveellinen huomio, että ristiretkille on lähdetty jo ennen Al Qaidaa ja George W. Bushia. "Tyhmä on se, joka ei lähde kostamaan! Paratiisin saamme palkaksemme", lauloi sopraano Uli Korhonen viekoittelevalla äänellään.