Hankintalautakunta teki viime tiistaina uuden päätöksen Oulun kaupungin alueella irrallaan tavattujen pieneläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Lautakunta valitsi tehtävään kuten aiemminkin Oulun Eläinkoti Ay:n (avoin yhtiö). Oulun Eläinkoti valittiin kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen tehneenä.
Hankintalautakunta edellyttää, että valitun palveluntarjoajan löytöeläintilat ja toiminta täyttävät kaikki tarjouspyynnössä asetetut kriteerit ja laboratorioeläinlääkärin tarkastusraportissa todetut pakolliset edellytykset ennen sopimuskauden alkua.
Markkinaoikeus kumosi maaliskuun alussa hankintalautakunnan aiemman päätöksen, jolla löytöeläinten hoito oli annettu Oulun Eläinkodille. Asiasta oli valittanut toinen tarjouskilpailuun osallistunut Kiimingin Koirakeskus Ky (kommandiittiyhtiö), jonka oikeudenkäyntikuluja kaupunki joutui korvaamaan 500 eurolla.
Edullisuus ratkaisi
Hankintalautakunta päätti tiistain kokouksessaan, ettei se valita markkinaoikeuden ratkaisusta korkeimpaan halinto-oikeuteen, vaan teki uuden pistevertailun Oulun Eläinkodin ja Kiimingin Koirakeskuksen välillä huomioiden markkinaoikeuden päätöksen valinnassaan.
Kahdella hankintalautakunnan käyttämällä vertailutavalla Oulun Eläinkoti tuli edullisimmaksi vaihtoehdoksi Oulun kaupungille järjestää löytöeläinten hoito.
Hankintalautakunta lähetti uuden päätöksensä tiedoksi ympäristövirastolle löytöeläinsopimuksen tekoa varten.
Sopimukseen tehdään purkuehto niin, että sopimus raukeaa ilman irtisanomisaikaa, jos hankintapäätös muutoksenhaun johdosta lainvoimaisella päätöksellä muuttuu tai jos markkinaoikeus kaupunki sitovasti keskeyttää päätöksen täytäntöönpanon.
Kiimingin Koirakeskusta ei hankintalautakunnan päätös tyydytä edelleenkään. Siellä katsotaan kuitenkin ennen mahdollisen valituksen tekoa, puuttuuko kaupunginhallitus lautakunnan ratkaisuun vai ei.
Koirakeskuksen mielestä lautakunnan päätös ei vieläkään perustu tarjouksiin eikä vuoden alun tilanteeseen kuten markkinaoikeus on edellyttänyt.
Kiimingin Koirakeskuksen taholta kysellään todellisten hoitopaikkojen määrän, kompostointijärjestelyjen ja laatukäsikirjojen perään.