Rapsutetaan hiljalleen lastalla punaista maata. Vastaan tulee hiekkaa ja juuria ja taas lisää hiekkaa ja juuria.
Lastan varressa Kierikkikeskuksen yleisökaivauksilla Yli-Iissä ovat nurmolaiset Leena, Jouko, Akseli ja Ville Peltonen sekä poikien serkku Lasse Molin. Ollaan tiiviissä rivissä, edetään reunasta keskelle päin.
Sitten Ville löytää jotain. Se osoittautuu pieneksi palaksi kvartsia. "Oikeanlaista kiveä, mutta sitä ei vielä merkitä iskokseksi", sanoo arkeologi, tutkija Sami Viljanmaa. Iskokset ovat kivenpaloja, jotka ovat irronneet esinettä valmistettaessa. Rapsutusta kivikautisella asutuksen ja muinaisen merenrannan välisellä pihalla jatketaan.
Peltoset ovat toista kesää yleisökaivauksilla. Historianopettajina työskenteleville vanhemmille paikka tosin on tuttu jo opiskeluajoilta.
"Poikia kaivaukset kiinnostavat. Viime kesänä Ville innostui kovasti ja odotti, että milloin päästään uudelleen", Leena kertoo.
Edelliskerralla Ville löysi kvartsiesineen, muut iskoksia ja pieniä keramiikan palasia.
Paikalla ollaan lasten ehdoilla muutama tunti kerrallaan. "Yllättävän hyvin jaksavat pienetkin kaivaa", sanoo Jouko.
Hän on tuonut Kierikkiin myös lukiolaisryhmiä. Viime kesän ryhmän kanssa aivan kaivauksen viimeisinä tunteina löydettiin saviruukun palasia. Sykähdyttävä löytö päätyi myös kuvana Kierikin viime kesän kaivausraportin kanteen. Innostuksen kerrannaisvaikutukset näkyvät ainakin siinä, että tänä vuonna Kierikkiin on Joukon kanssa tulossa jo kaksi ryhmää.
"Kiinnostus on kova", hän sanoo.
Joukon mielestä kaivauksilla oloa kannattaisi jokaisen kokeilla -- olkoonkin, että Kierikin sijainti ja palvelujen läheisyys voivat hänen mielestään antaa vähän turhankin ideaalisen kuvan kaivauksista. Ne kun voivat sijaita hyvinkin hankalissa paikoissa.
Maata kaivetaan noin viiden senttimetrin kerros kerrallaan. Villeä vastaan tulee hiekasta jokin vihertävä. Onko se puuta, keramiikkaa vai kivi? Akselikin löysi jotain.
"Kummallisen sileä, mutta ei näytä keramiikalta", pohtivat vanhemmat.
"Jaahas, täältä tulee palanutta kiveä. Voisi sen merkata kartalle kuitenkin", sanoo Viljanmaa. Sen kummempia toimenpiteitä löydöt eivät aiheuta.
Joukon mukaan ongelma on juuri tunnistamisessa. "Ensimmäisenä kesänä mitään ei oikein uskaltanut heittää pois ilman lupaa."
Aina, kun maasta jotain löytyi, piti kysyä, onko kyseessä jotain tärkeää. Mutta entäs, kun jotain "oikeaa" sitten löytyy? Jouko demonstroi vallitsevaa tunnetilaa tuulettamalla.
"Onhan se hienoa, kun saa olla ensimmäinen ihminen, joka koskee esineeseen viiteentuhanteen vuoteen", sanoo Leena.
Kierikin yleisökaivauksille ehtii vielä. Tarvittavat varusteet kuten polvisuojan, kihvelin, juurisakset ja lastan saa paikan päältä, samoin opastuksen.
Sami Viljanmaa vinkkaa ottamaan mukaan säänmukaisen varustuksen ja reipasta kaivausmieltä.
Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jokainen yleisökaivaja on tehnyt löytöjä.
Sateinen kesä on verottanut kävijöitä. Viljanmaa arvioi kävijämäärän jääneen reiluun puoleen viime kesästä. Innokkaimmat tosin tulevat, vaikka sataisikin.
Sateen sattuessa on pienten kuurojen aikana pidetty tauko, mutta sadesuojakin voidaan kaivauksen päälle rakentaa. "Loppukuusta on oikeinkin hyvä aika tulla: pääosin pintamaasta on päästy eroon ja juuriakin on silloin vähemmän", sanoo Viljanmaa.
Hiekkainen maa on lisäksi helppoa kaivettavaa ja vettä läpäisevänä se ei sateellakaan ole liian märkä. "Hiekka on myös siitä suosiollista, että lähes kaikki löytyvä siitä poikkeava aines kertoo jotain ihmisen toiminnasta", sanoo Viljanmaa.
Yleisökaivaukset jatkuvat Yli-Iin Kierikkikeskuksessa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina kello 13--18. Aikuiset 12 euroa, lapset 8 euroa ja eläkeläiset 10 euroa.
