Saunomisen auvo, kylpemisen vetreyttävä ja parantava vaikutus tuntui vahvana vielä 1900-luvun alun kotimaisessa kirjallisuudessa.
Nykykirjailijat ovat antaneen saunalle uusia tehtäviä. Sauna on päivitetty esimerkiksi avautumisen ja mustasukkaisen verilöylyn paikaksi.
Synkkä salaisuus varjostaa maallemuuttajien elämää Muurolassa asuvan Janne Huilajan (s. 1961 Kittilä)romaanissa Yksikätinen. Kyläkoulun vanha sauna huokuu jotain outoa ja uhkaavaa. Romaanin nimihenkilö Yksikätinen kyselee, joko "piinatut on alkanu kiusaamhan?"
Huilajan tarina tihkuu hitchcockmaista kauhua.
"Mies katsoi hurjana eri suuntiin, saunallekin, niin että Katri säikähti ja veti päätä syrjään, vaikka samalla ymmärsi, ettei se voinut nähdä häntä pimeään huoneeseen. Hän katui jo saunalle tuloa. Miksi hän ei juossut saman tien saunan ohi metsään? Tai tietä pitkin kylälle? Lahja alkoi lauteen alla nyyhkyttää ja Katri konttasi työn luo, käpertyi lauteen alle ja veti syliinsä. - Älä itke älä. Olhan ihan hiljaa vain.... Ole mithän hättää. Isälä on vain pipi."
Lähestulkoon verilöylyksi kehittyi myös Aleksis Kiven seitsemän veljeksen temmellys Impivaaran saunassa.
Radiopersoona Olga K alias Tuula Ketonen (s. 1964 Kalajoki) antaa lapsuusmuistelmissaan saunalle lähes maagisia voimia. "Heinäpellolta salakuljetin taskuissani sisiliskoja ulkosaunaan; uskoin, että niistä kasvaa lämpimässä krokotiileja."
Savusauna siintyy ja kiuas kohisee myös Antti Hyryn (s. 1931 Kuivaniemi) Finlandia-palkitussa Uuni-romaanissa. Saunaan ehditään muuraamisen ja rieskan paiston välissä. "Pietari käveli polkua katajapensaitten välistä savusaunan eteen, katsoi merelle päin. Siellä monenkokoiset uijat kahlasivat, seisoivat, kiljuivat ja nauroivat. Hän ripusti naulaan vaatteensa ja meni ovesta sisälle ja kiipesi lauteille kirpeänkuumaan hämärään. Hän kasteli vihdan ja heitti löylyä, joka hitaasti kuumana tuli ylös hänen ympärilleen."
Entäs naisten sauna? Kaunokirjallisuudessa on saunakuvauksia naisista säästeliäästi, havaitsi Kansainvälisen Saunaliiton puheenjohtaja Marketta Forsell kootessaan kirjaansa Saunan taikaa.
Nyt niitä on.
Anna-Leena Härkösen (s. 1965 Liminka) Juhannusvieras-romaanissa saunotaan useasti. Minäkertoja Tuija sanoo pakenevansa veteen aina kun tuntuu sekavalta. Hän liottaa itseään saunoissa ja kylpyammeissa. Sisarukset Tuija ja Saila avautuvat toisilleen kotisaunan lauteilla:
"Pesuhuoneessa oli sama kellarin tuoksu kuin aina ennenkin. Kiviseinät tihkuivat kylmyyttä. Suihkussa ei tarennut kovin kauaa virua, vesi pursusi laiskasti suuttimesta. Löylyhuoneen napsahteleva kuumuus tuntui sen jälkeen taivaalliselta.
Saila laskeutui makuulleen lauteille ja nosti jalkansa kattoon. - Ja nyt puhutaan sinut ja minut ja hentun liisat!"
VeteraanikirjailijaSisko Istanmäki (s. 1927 Laihia) toteaa ikäihmisen tulevaisuuden näkymistä Yöntähti-romaanissaan, ettei ole syytä enää suunnitella sen kummempaa asiaa kuin saunavuoro.
"Tottakai tässä iässä pohtii kuolemaa. Se on suuri mysteeri. Yöntähteen kirjoitin jopa taivaskuvauksen. Ehkä omat ajatukseni ovat samansuuntaisia: Kirjan taivaassa sauna lämpiää ja juodaan kahvia pihakeinussa koivujen alla. Mihinkään ei ole kiire", Istanmäki on tunnustanut.
Romaanissa Kielo, yksi vanhusten ystävyyden talon Rauhanmäen asukeista, kirjoittaa tarinan taivaasta ja P. Pietarin lämmittämästä taivaallisesta saunasta.
"He heittävät vettä kiukaalle ja läiskivät tuoksuvilla koivuvihdoilla henkensä hyväksi. Tällaista ei olekaan, eukko sanoo. Kyllä vaan on, äiti ja Kaisu nauravat ja heittävät lisää löylyä. Saunan jälkeen he istuvat koivun varjoon ja juovat pannukahvia. He kaatavat monta kuppia mustasta pannusta."