Luonto-Liitto paheksuu UPM-Kymmenen hakkuita sen omistamalla Loutenvaara-Roninsuon alueella Kajaanissa.
Loutenvaara-Roninsuo on noin 1 500 hehtaarin laajuinen luontokokonaisuus, jossa on Luonto-Liiton mukaan muun muassa 200 hehtaaria vanhoja metsiä tai luonnontilallisia korpimetsiä. Hakkuut kohdistuvat järjestön mielestä alueen arvokkaimpiin osiin pirstoen sen edustavimman vanhan metsän ytimen.
UPM-Kymmeneä vaadittiin perjantaina lopettamaan hakkuut välittömästi.
Talvileimikon osalta ne ovat jo ohi, mutta metsäyhtiön tarkoituksena on tuoda koneet alueelle uudestaan ensi kesänä.
Ympäristöpäällikkö Juhani Pyykkösen mukaan Loutenvaarasta hakattiin tammikuussa vajaat kymmenkunta hehtaaria, mutta arvokasta vanhaa metsää ei kaatunut. Suojelullisesti tärkein kuusikko raidantuoksukääpinen rajattiin hakkuiden ulkopuolelle.
"Alueella on tehty luontokartoitus, jonka perusteella olemme suojelleet sieltä omatoimisesti kymmenisen hehtaaria. Se vaan ei tunnu riittävän luontojärjestöille", Pyykkönen toteaa.
Yhtiö jatkaa hakkuita kesällä seudun uudistuskypsissä metsissä, mutta käsiteltävällä niin ikään noin kymmenen hehtaarin alalta ei Pyykkösen mukaan ole löytynyt merkittäviä suojeluarvoja. Suunnitelmista on annettu tiedot suojelujärjestöille.
Metsäyhtiöt
vastuuseen
Luonto-Liiton metsävastaava Juho Linnun mielestä UPM Kymmenen kuten muidenkin metsäyhtiöiden tulisi alkaa kantaa vastuuta omaehtoisesta suojelusta, koska valtio ei saanut aikaan uutta metsiensuojelun rahoitusohjelmaa. "Metsäyhtiöillä on kiistämätön vastuu siitä, että huomattava osa metsälajeistamme on uhanalaistunut ja jopa katoamisvaarassa", hän muistuttaa.
Pyykkösen mukaan UPM Kymmene on vastuunsa kantanut esimerkiksi juuri Lounais-Kainuussa, jossa yhtiön mailla olevat suojelullisesti arvokkaimmat metsät on jätetty rauhaansa.
"Losovaara ja Talvivaara ovat menossa suojeluun kunhan niiden vaihtamisesta on sovittu Metsähallituksen kanssa. Kyse on yhteensä usean sadan hehtaarin alueista", Pyykkönen huomauttaa. Hän mainitsee myös Löytövaaran-Roninsuon kymmenet pienemmät avainbiotoopit, joihin ei luonnollisesti kajota.