Pelutar seisoo tyynen arvokkaana, kun lypsyautomatiikka kiinnittyy sen utareisiin ja aloittaa pumppaamisen. Pilkkeellä on aikaa varrota vuoroaan, ja Hemulikin, navetan nestori, tietää miten uusissa tiloissa toimitaan.
Louen opetusnavetan lehmät ovat hyviä oppimaan; vain yksi joudutaan hakemaan lypsyyn. Maidon laatukaan ei ole uudistuksessa kärsinyt, valkosolujen määrät eivät ole nousseet
Länsi-Lapin ammatti-instituutin maaseutualan yksikössä hypättiin reilu kuukausi sitten uuteen aikaan, parsinavetasta huippunykyaiseen pihattoon.
Navetassa on automatisoitu lähes kaikki mahdollinen: ruokinta, lypsäminen, lannanpoisto. Löytyypä maan moderneimmasta opetusnavetasta pyörivä pesuharjakin, josta maidontuottajat erityisesti tykkäävät. Se kun pesun lisäksi antaa myös mukavan rapsutus- ja kyhnytystuokion.
Toimipaikkajohtaja Vilho Palosaari laskeskelee, että navetan pyörittämiseen tarvitaan puolisen henkilötyövuotta vähemmän kuin mitä tarvittiin toistaiseksi tyhjilleen jääneessä parsinavetassa, vaikka uudessa maitoa tuotetaan vuodessa jopa 250 000 litraa litraa enemmän.
Toki lypsävien määräkin on lähes tuplaantunut 70 lehmään. Kaikkiaan 2 000 neliön navettarakennuksessa on tilaa 158 eläimelle.
Tavalliseen navettaan verrattuna uusi navetta pitää sisällään koulutuksellisesti hyvin mietittyjä tiloja, erityisesti toisessa kerroksen opetustilat, josta on upeat näkymät itse pihattoon sekä ruokinta-automatiikkaan. Lypsyjakkarana toimii tietokoneen edessä seisova kakkoskerroksen nahkanojatuoli, karjanhoitajan vakiopaikka.
"Työ on toisenlaista kuin aikaisemmin. Jalka ei ole ollenkaan niin kipeä, kun ei tarvitse jatkuvasti kyykistellä", karjamestari Timo Korkala myhäilee.
Myönteinen signaali
Oppilaitoksen 1,5 miljoonaa euroa maksanut navetta on oma tulosyksikkö, joka on normaalien Euroopan unionin tukien piirissä. Kolmen vakituisen pyörittämän navetan on määrä pärjätä omillaan ja kuolettaa investointi 15 vuodessa.. Parsinavetta tuotti alijäämää.
Navetta on myös signaali maakuntaan siitä, että maausko on vielä voimissaan. Opiskelijoita lähinnä pohjoisesta houkutellut Louen yksikkö tähyää nyt myös etelän markkinoille.
Palosaari ei pelkää maidontuotannon häviävän Lapista, vaikka taas kerran eletään keskellä pahaa tukijärjestelmäkriisiä. Epävarmuus tulevasta on tuttua, mutta maatalouskouluttaja ei usko merkittävään tuenlaskuun.
Tulkipolitiikan valopilkku on investointituki, jonka hän ennakoi innostavan nuoria modernisoimaan. Nykyaikaistaminen ja lypsävien määrän lisääminen ovat EU-Suomen maatalouden avainsanoja. Yksikkökoon kasvattaminen on ainoa lääke tukien höyläämiselle.
"Kuusi lehmää elätti ennen viljelijäperheen, nyt tarvitaan 60 lehmää. Tämän päivän maatila on katetuottolaskelmia tekevä liikeyritys, jossa mietiään tarkoin tulevia siirtoja", pienviljelijäperheen poika Vilho Palosaari sanoo hienoista nostalgiaa äänessään.
Pajukot harventuneet
Tilojen kasvu vie Palosaaren mukaan myös vääjäämättä palkkatyöhön. "Myös kunnan lomittaja-avun ulkopuolista palkkatyötä tullaan tarvitsemaan. Euroopassa on jo siihen menty." Etelä-Suomessakin on haettu karjanhoitajia isoille parsinavetoille töihin.
Urakointi varsinkin peltotöissä tulee niin ikään lisääntymään. Louen yksikössä syyskynnöt tehtiin osin urakointina. Omin voimin hoidetaan jatkossakin vain se, mikä on opetuksellisesti järkevää.
Louen maatalousyksikkökin on sopeutunut ajan henkeen: Opetuspaletissa on maaseutuyrittäjätutkinnon lisäksi muun muassa eläintenhoitajatutkinto, mutta keramiikan ja hienopuusepän koulutustakin annetaan. Maaseutuyrittäjiä koulutetaan maitotalouden ja hevostalouden linjoilla.
"Pyrimme kuitenkin olemaan aika lailla kiinni turpeessa. Maatalous on selkäranka, jonka varassa muutkin alat elävät", Palosaari muistuttaa. Elinvoimasta kertoo se, että oppilaitoksessa on vakinaistettu kolmen vuoden aikana viisi opettajan virkaa ja otettu taas käyttöön kymmeniä hehtaareja pajuttuneita peltoja.
Palosaari on havainnut, että pajukkoa ja koivikkoa puskeneet pellot ovat harventuneet muutenkin pohjoisessa. "Tällaista ilmiötä ei ole pitkään aikaan ollut."
Maakunnassa vapaaksi tulleille maitokiintiöillekin on ollut ostajia, lähinnä läänin eteläosista on ostettu pohjoisempana myyntin pantuja kiintiöitä. Kemi-Tornion asema läänin merkittävimpänä maitoalueena vankistuu.