Yhdeksän kuukautta täyttänyttä Lotta Luosujärveä jännittää. Äiti Laura Tauriainen ja isä Mika Luosujärvi ovat ottaneet Lotan mukaan ongelle Värtön rantaan.
"Ensimmäistä kertaa Lotta on nyt ongella, ja on tuosta minunkin viime onkiretkestäni jo aikaa", myöntää Laura Tauriainen.
"Isän kanssa kävin lapsena ongella, joten tästähän Lotta voi ottaa Mikan kanssa perinteen", hän jatkaa.
Myös Mika myöntää, että edellisestä onkikerrasta on hieman aikaa.
"Muutaman kerran on tullut käytyä lapsena, mutta sen jälkeen sitä on keskitytty enemmän virvelöintiin", Luosujärvi toteaa.
Välineet kunnossa
Onkivälineet löytyvät helposti vaikka lähikaupasta. Perinteinen punavalkoisella koholla varustettu onkipaketti ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto edes aloittelevalle onkijalle.
"Tällainen kannattaa hankkia vain silloin, kun ajattelee käydä tasan kerran ongella", neuvoo yksi Värtön onkikilpailun järjestäjistä, kovan luokan kalamies Reijo Härkman.
Härkman kaivaa repustaan välineet ongen petraamiseksi. Ensiksi aloitetaan koukusta.
"Tällainen peruskoukku kelpaa paremmin veneen ankkuriksi kuin koukuksi, tämä on niin iso, että eihän tämä mahdu edes pienen kalan suuhun", Härkman puhisee.
"Entä jos suunnitelmissa on napata vain isoja kaloja?", Laura Tauriainen kysyy.
"Minä olen aina sanonut, että isolla koukulla saa isoja kaloja, pienellä koukulla saa sekä isoja että pieniä", Härkman vastaa nauraen.
Kun koukku on saatu oikean kokoiseksi, mitataan siima. Hyvä mitta siimalle on hieman vapaa lyhyempi, näin koukun nakkaaminen veteen on helpompaa. Leikattu siima kiinnitetään solmulla vavan päähän. Seuraavaksi testataan, onko painoja tarpeeksi.
"Tässä taas ei ole painoja ollenkaan, kun koho makaa ihan kyljellään. Tarkoitus olisi, että veden pinta menisi tuossa punaisen ja valkoisen värin rajalla", Härkman neuvoo.
Onneksi hän on ottanut mukaan varalta myös lisäpainoja. Niitä laitetaan neljä koukun yläpuolelle. Sen jälkeen arvioidaan ongittavan kohdan syvyys ja säädetään koho tarpeelliselle korkeudelle.
"Kalat ovat tavallisesti lähellä pohjaa, joten on tärkeää, että saadaan myös koukku syötteineen sinne", Härkman opastaa.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä on syötin valinta. Syöttinä voi käyttää melkein mitä vaan, kastemadot ja kärpäsen toukat ovat yleisimpiä.
"Jos ei itsellä ole kompostia, mistä voi mennä tonkimaan, niin kastematoja voi ostaa myös kalastusliikkeistä. Kärpäsen toukat ovat pienempiä, joten niihin nappaavat pienemmät kalat paremmin", Härkman kertoo.
Särkeä ja salakkaa
Lopulta on saatu onkivälineet tyydyttävään kuntoon ja onkiminen voi alkaa. Mika Luosujärvi heittää koukun veteen Lauran ja Lotan seuratessa tapahtumaa taustalta. Mikan siirtäessä koukkua vilahtaa jotain hopeista.
"Kala!" Laura huudahtaa.
Ensimmäinen saalis kuitenkin tipahtaa takaisin jokeen, pieni salakka ei saanut koukusta otetta liian ison syötin takia.
"Vaihdetaan tähän kärpäsen toukka syötiksi niin tarttuu", Reijo Härkman opastaa. Hänen mukaansa Oulujoesta voi saada melkein mitä kalaa tahansa.
"Särkeä ja salakkaa tästä saa eniten, mutta hyvällä tuurilla voi vaikka lohi tarttua onkeen".
Syötin vaihdon jälkeen ei tarvitse odottaa kuin muutama minuutti, ja taas Mikalla on kala koukussa. Tällä kertaa se myös saadaan vedettyä ylös.
"Katso Lotta, isi sai kalan!" Laura Tauriainen riemuitsee.