Kesällä Säräisniemen Salmenrannan ja Enonlahden kylät vilkastuvat, kun lomalaiset tulevat mökeilleen ja turistit ajavat Alassalmen lossille. Lauantaina lossirykyllä oli tungosta, oli kyläjuhlan paikka kyläkirjan ilmestymisen kunniaksi. Kylissä ei ole enää koulua ei kauppaa, niinpä kirjakahvit tarjottiin lossirannan sääskettömissä oloissa.
Lossinkuljettaja Juhani Karjalainen vie Kainuun viimeisellä lossilla matkalaisia Manamansaloon. Heinäkuussa lossi liikkuu yötä päivää täydessä lastissa. Karjalaisen mielestä Vaala saisi lyödä enemmän rumpua lossista. Nytkin se vetää matkailijoita, sillä sisävesilossilla ajaminen on nykyään jo elämys.
"Tätä seutua saisi kehittää enemmän. Täällä ollaan kuin kelkasta jääneitä, mutta lossin ansiosta ei ihan syrjässä. Talvella on hiljaista, vaan kesäksi vilkastuu elämä ja talouselämäkin."
Säräisniemen puoli on enemmän Kainuuta kuin muu Vaala. Me ollaan kainuulaisia, salmenrantalainen Karjalainen vahvistaa. Lossikuskille koittaa ensimmäinen kesäloma: 35 vuotta lossilaiset ovat lomailleet vain talvisin, mutta viime talvena lossi ei pitänyt taukoa ja niin lomia jäi kesäksi.
Vakiasukkaiksi lossirannan kyliin on tullut ilahduttavan monta lapsiperhettä, itsekin uusenonlahtelainen Leena Kalliokoski sanoo. Perhe mietti Leenan isän kotipaikalle muuttamista moneen kertaan, välillä hautasi ajatuksen mutta muutti lopulta seitsemän vuotta sitten.
"Eikä olla kaduttu. Viihdymme hyvin kylällä. Talvella lähin naapuri on kilometrin päässä, mutta kesällä on lähempänäkin muita asukkaita.Lapset käyvät koulua ala-asteen Veneheitossa ja sitten Vaalassa."
Perheen isä toi työpaikkansa mukanaan eli tekee etätöitä. Leena Kalliokoski hoitaa lapsia kotona, nuorin Edvin on puolivuotias. Kesäkioskia lossirannassa Kalliokosket pitävät ja siinä työllistyvät perheen kaksi poikaa ja muutama muukin nuori.
Enonlahden kyläyhdistyksen kustantaman kyläkirjan "...niin se minä sen muistan" on toimittanut Matti Haataja. Kirjassa on jotain kaikista kylän taloista, monia muisteluksia ja paljon valokuvia.