Veristen valloitus- ja sisällissotien raatelemalla Afganistanilla saattaa olla edessään loputon sota, varoittavat Afganistanin tuntijat. He ennustavat, että nurkkaan ajetut talebanit hajaantuvat pieninä ryhminä tukikohtiin vaikeakulkuisille vuorille. Sieltä käsin talebanit tekevät sitkeää vastarintaa eikä maahan saada pitkään aikaan vakaata hallitusta.
Tämä painajaiskuva piinaa varmasti myös Yhdysvaltain sotilaspäämajaa Pentagonia, joka yrittää poistaa Yhdysvaltoihin ja sen etuihin kohdistuvan terroriuhkan hajottamalla niin Talebanin kuin Osama bin Ladenin terroriverkostonkin.
"Tämä on Keski-Aasian Somalia; paikka jossa inhottavat pikku syöpäläiset tapaavat ja lisääntyvät", sanoo eräs diplomaatti.
Hän tulee maasta, joka tukee hyökkäystä Talebania ja tämän "vieraana" olevaa bin Ladenia vastaan, ja hänen silmissään Afganistan on terroristivaltio. Osama ja Talebanin keulahahmo mullah Omar ovat vain saman kolikon eri puolia.
Pommitukset ovat kestäneet kuukauden, mutta toistaiseksi Yhdysvallat ei voi kerskua suurilla saavutuksilla. Sekä mullah Omar että Osama bin Laden ovat hengissä ja tiettävästi myös turvassa - todennäköisesti karujen vuorien sisään rakennetuissa luolastoissa.
Yhdysvallat on tuhonnut suurimman osan talebanien vanhasta sotakalustosta, johon kuului pääasiassa ikäloppuja neuvostovalmisteisia lentokoneita ja ilmatorjuntatykkejä. Sen sijaan ympäri laajaa maata hajaantuneesta Taleban-armeijasta ei ole juuri miljoonaohjusten maaliksi. Talebaneilla on aseissa arviolta 50 000 miestä.
"Kuukausi on kulunut eikä mikään ole muuttunut. Taleban ei piittaa, ja mitäpä tuhottavaa siellä olisikaan? Maasotaa he haluavat", sanoo Pakistanissa toimiva arabiupseeri.
Pommituksiin tottuu
Afganistanin kaupungit autioituivat pian sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Britannia aloittivat ilmaiskut 7. lokakuuta. Avustusjärjestöt arvioivat, että 80 prosenttia suurimpien kaupunkien asukkaista lähti pakoon pommeja.
Nyt kaupungeissa käyneet kertovat, että tilanne on palaamassa normaaliksi. Torikauppa käy taas vilkkaana Kandaharissa, Jalalabadissa ja Kabulissa. Elämä palaa uomiinsa - pommituksista huolimatta.
Taleban on jopa palauttanut avustusjärjestöille näiltä takavarikoimiaan tavaroita ja toimitiloja. Harhautuneiden pommien tappamat siviilit ja tulossa oleva humanitaarinen katastrofi ovat Yhdysvaltain - eivät talebanien - päänsärky.
Talebanit vaikuttavat nyt myös aiempaa itsevarmemmilta. He ovat kutsuneet ulkomaisia kirjeenvaihtajia takaisin Afganistaniin eivätkä näytä ainakaan ulospäin, että pommituksilla olisi heihin musertava vaikutus.
Pohjoinen oppositioliitto puolestaan riemuitsee pommituksista, mutta ei ole edennyt metriäkään kohti Kabulia. Yhdysvallat ei pysty murskaamaan Talebania pelkästään ilmahyökkäyksillä, ja talebanit ryhtyisivät mieluusti maasotaan, jos Yhdysvallat päättäisi lähettää maahan maajoukkoja.
"Yhdysvallat tiedostaa tilanteen hankaluuden kaiken aikaa selvemmin", arvioi Pakistanin strategisen tutkimuslaitoksen tutkija Fazal-ur-Rahman.
"Yhdysvaltain lähtökohtana oli alun perin, että sotilaita pakenisi joukoittain talebanien riveistä. Amerikkalaiset odottivat myös nopeita toimia pohjoiselta liitolta sekä paikallisia kapinanpoikasia, koska Taleban on harjoittanut todellista sortovaltaa", hän luettelee.
Yksikään näistä odotuksista ei ole toteutunut. Pommitusten jatkuessa odotukset kohdistuvatkin nyt poliittiseen ratkaisuun. Erityisesti pashtuheimojen toivotaan kääntävän selkänsä Talebanille, jonka selkärangan nämä heimot muodostavat.
Ulkomailla on korostettu, että kaikkien kansanryhmien pitäisi olla mukana talebanien jälkeisessä hallituksessa. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että tällaisen hallitukseen perustamiseen löytyisi riittävästi poliittista tahtoa.