Pääkirjoitus

Loppu löysille puheille – Hornetit korvataan kokonaan

Muodosteilla oleva viiden puolueen hallitus lupaa korvata Suomen hävittäjäkaluston kokonaisuudessaan.

Muodosteilla oleva viiden puolueen hallitus lupaa korvata Suomen hävittäjäkaluston kokonaisuudessaan.

Kansallisen puolustuksen ja EU:n tavoitteiden kannalta hallitus on tekemässä oikean ratkaisun.

Suomen hävittäjäkaluston uusiminen on seuraavien vuosien suurhanke, josta Antti Rinteen (sd.) muodosteilla oleva hallitus on päässyt ohjelmatasolla sopuun. Samalla tuli loppu löysille puheille.

Hallitusohjelmassa on selkeä kirjaus, että elinkaarensa loppupuolella olevan hävittäjälaivueen suorituskyky korvataan täysimääräisesti.

Lauseen perusteella Ilmavoimat voi lähteä siitä, että runsas 20 vuotta sitten hankittujen Hornetien määrä ja vähimmäislaatu ovat pohja seuraavalle hävittäjämallille. Uudenaikaisten monitoimihävittäjien kohentunut hinta-tehokkuus -suhde voi toisaalta vaikuttaa lopulliseen määrään.

Horneteille haetaan korvaaja viidestä vaihtoehdosta. Kauppa on merkittävä myös hävittäjävalmistajille, jotka lobbaavat painokkaasti omia tuotteitaan.

Tarjolla ovat yhdysvaltalaisen Boeingin Super Hornet, ranskalainen Dassault Rafale, monikansallinen Eurofighter Typhoon, amerikkalaisbrittiläisen Lockheed Martinin F35 ja ruotsalainen Gripen.

Alustavasti hankinnan on arveltu maksavan 5–10 miljardia euroa, mutta hinta voi olla muutakin riippuen kauppasopimuksen kirjattavista koulutus- varaosa-, huolto- ja aseistuskokonaisuuksista. Missään ei ole kielletty, etteikö Suomi voisi ottaa kahdenkinlaisia hävittäjiä.

Varsinainen hinta muodostuu koneiden käyttö- ja huoltokustannuksista. Koko 25–30 vuoden elinkaarelle laskettuna kustannukset helposti kaksin- tai kolminkertaistuvat.

Kymmenien miljardien kokonaiskustannus on mittava investointi, varsinkin jos sitä vertaa Suomen puolustusmenoihin. Armeija porskuttaa hieman yli kolmella miljardilla eurolla vuodessa.

Korkean hintansa vuoksi hankittavien koneiden lukumäärä aiheutti kevään eduskuntavaalikampanjoissa runsaasti keskustelua. Vaalipuheissa kuitenkin paistoi, että monesti poliitikkojen tietotaso jäi varsin matalaksi nykyaikaisen ilmapuolustuksen vaatimuksista.

Pienpuolueista esitettiin uusien hankintojen lykkäämistä ja vanhojen Hornetien nykyaikaistamista erilaisin remontein. Osa vasemmiston ehdokkaista tuntui olevan kalliin hankintahinnan vuoksi valmis kutistamaan ostoslistaa usealla kymmenellä hävittäjällä.

Kansallisen puolustuksen kannalta esitykset tuntuivat tuulesta temmatuilta. Suomi on pitkä maa, joten hävittäjien on pystyttävä tarvittaessa lentämään yhtä aikaa monessa ilmansuunnassa useammassa neljän koneen parvessa.

Se taas vaatii tietyn määrän koneita ja tehoa. Ilmapuolustus ei olisi uskottava, mikäli hävittäjiä jouduttaisiin nostamaan taivaalle vuorolistojen mukaan.

Ilmavoimien tuore komentaja, kenraalimajuri Pasi Jokinen huomautti Ylen haastattelussa (4.6.), että maailmantilanteen muututtua arktinen alue on palannut sotilaspolitiikan painopisteeksi.

Siksi Puolustusvoimien on kyettävä toimimaan koko maassa – Etelä-Suomen hallintokeskusten lisäksi tärkeiksi ovat nousseet pohjoiset alueet.