Suomen ja itäisen naapurin suhteisiin, olipa sen nimi Neuvostoliitto tai Venäjä, on perinteisesti sisältynyt ylimääräistä latausta. Tästä on kyse myös viime päivien keskustelussa, jonka Venäjän suurlähetystön kakkosmies aloitti arvostelemalla suhteiden nykytilaa. Arvosteluun vastattiin Suomessa kärkkäästi.
Venäjän Suomen-suurlähettiläs Vladimir Grinin valoi öljyä laineille tiistaina toteamalla, että naapuruussuhteet ovat yhä hyvät ja että ne ovat jopa malli, kun Venäjä rakentaa suhteitaan moniin valtioihin.
Lausunnosta on lupa päätellä, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Keskustelu sai kuitenkin lainehtia viikon päivät ennen kuin asia selvisi. Grinin korosti, ettei suurlähetystö ole esittänyt suhteista virallisia lausuntoja. Tämä ei tarkoita, että lähetystön kakkosmies olisi puhunut vain lämpimikseen.
Molemmin puolin yli läikkynyt keskustelu avaa toivottavasti tietä käytännölle, jossa naapurimaat voivat puhua suhteistaan rauhallisesti. Jos ongelmia on, ne on syytä käsitellä heti. Parhaiten tämä onnistuu käyttämättä hyväksi julkisuutta. Käydystä keskustelusta jäi jälkimaku, että kysymys oli valitettavasti juuri tästä.
Molemmissa maissa, ja etenkin Venäjällä, on hyvä muistaa, ettei Suomen ja Venäjän suhteissa ole enää paluuta vanhoihin, huonoihin aikoihin. Ministerineuvos Vjatsheslav Tutshinin aloittamassa sananvaihdossa ei toivottavasti ollut kysymys tästä. Suomalaisten ei puolestaan ole viisasta reagoida enää selkäytimellä
Suomessa kannattaa myös pitää mielessä, että kyse on enemmästäkin kuin vain Venäjän Suomen-politiikasta. Venäjän ulkopolitiikassa on presidentti Vladimir Putinin vallan vakiintumisen myötä nähtävissä laajemminkin heilahdus kohti tilannetta, jossa Venäjä tarkastelee muuta maailmaa taas vanhakantaisesta näkökulmasta. Neuvostopresidentti Mihail Gorbatshovin loppukauden ja presidentti Boris Jeltsinin ajan liberaalin ulkopolitiikan aika on ohi.
Venäjän vakiintuminen sattuu samaan ajanjaksoon EU:n laajentumisen kanssa. Nykyinen EU ei ole kovin yhtenäinen. Venäjä on ollut läpi historian hyvä neuvottelija, joka hyödyntää muiden eripuraisuutta. EU-mailla näkemyseroja riittää etenkin Venäjän vaatimasta viisumivapaudesta.
Suomi on sitonut Venäjä-politiikkansa tiukasti EU:n Venäjä-politiikkaan. Se on ollut Venäjälle epämieluisa yllätys. Suomen ei ole kuitenkaan syytä muuttaa linjaansa, ei hakea erityisasemaa suhteissaan Venäjään eikä myöskään pyrkiä mallioppilaaksi. Hyvistä naapurisuhteista on silti viisasta pitää kiinni puolin ja toisin.
paakirjoitus@kaleva.fi