Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, sillä sitä on vietetty 200-luvulta asti. Juhlan sisältö on muuttunut ajan kuluessa ja kristikunnan laajentuessa.
Aluksi loppiainen oli Jeesuksen syntymän juhla, mutta myöhemmin sen aiheeksi vakiintui Jeesuksen kaste. Loppiaisen tekstinä kirkkokäsikirjassa on kertomus itämaan tietäjistä, jotka seurasivat tähteä päästäkseen osoittamaan kunniaansa Jeesus-lapselle.
Loppiaista vietetään 13 päivää joulun jälkeen. Monissa kielissä loppiaisen nimi viittaa tähän. Ruotsiksi pyhä on trettondagen. Suomessa loppiaisen vietto siirrettiin vuonna 1971 markkinapoliittisista syistä lauantaille, mutta palautettiin vuonna 1991 joulusta laskettavaksi.
Sana loppiainen viittaa joulunajan loppumiseen. Suomalaisessa kansanperinteessä joulu kuitenkin loppui vasta Nuutin päivään, joka on 13. tammikuuta. Nuutin päivänä oli tapana kierrellä talosta taloon nuuttipukeiksi pukeutuneina kerjäämässä viimeisiä jouluoluita. Lopuksi ihmiset kerääntyivät viettämään iltaa tanssien.