Joulunvietto on jo ohi, mutta monen suomalaisen arki alkaa vasta loppiaisen jälkeen. Loppiainen tunnetaan yleisesti päivänä, jolloin kuusi kannetaan ulos, mutta vanhana kirkkopyhänä sillä on kristillinen merkitys.
Loppiainen on vanha yleiseurooppalainen juhlapyhä, jonka merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa. Jouluakin vanhempi juhla vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Juhlan ajankohdaksi valittiin 6. tammikuuta, koska kristillisen juhlan ajateltiin antavan vastapainoa edellisenä päivänä vietetylle pakanalliselle aurinkojuhlalle. Ortodoksisessa perinteessä loppiaista eli teofaniaa vietetään Jeesuksen kasteen muistoksi.
Loppiaisella on eri aikoina ollut eri merkityksiä, joten ei ihme että moni pitää sitä vain päivänä, johon joulunaika loppuu. Tästäkin on erimielisyyttä, sillä perinteisesti suomalaisen joulun katsotaan päättyvän Nuutin päivänä eli 13. tammikuuta.
Keskiajalta lähtien loppiaisen teemana ovat olleet Jeesus-lasta kunnioittamaan tulleet idän tietäjät, jonka vuoksi loppiainen tunnetaankin Euroopassa kolmen kuninkaan juhlana. Vanhalta ajalta periytyy myös toinen loppiaisen aihe, Jeesuksen kasteen juhla. Kolmas vanha aihe on Kaanan häät, joissa Jeesus teki ensimmäisen tunnustekonsa. Kaanaan kylässä vietetyt häät oli Johanneksen evankeliumissa mainittu tilanne, jossa Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa, muutti veden viiniksi, kun sulhasen tilaisuuteen tuoma viini oli päässyt loppumaan.
Euroopassa loppiainen on yleinen vapaapäivä, mutta Suomessa keskellä työviikkoa sijaitsevaa ylimääräistä vapaapäivää ei aina ole katsottu hyvällä. Vuosina 1973-1991 sitä vietettiin työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta.
Perinteisessä suomalaisessa tapakulttuurissa loppiaisena oli tapana kyläillä ja käydä erilaisissa huvituksissa, kuten tansseissa ja iltamissa. Loppiaisen sää kertoi myös seuraavan vuoden sadosta: "Mimmoiset ilmat tänään, semmoiset sitten kesäkuussa" ja "jos loppiaisena on taivas tähdessä, tulee varmasti hyvä ohravuosi."
Sadon lisäksi loppiaisena saattoi kurkistella myös tulevan vuoden tapahtumiin. Vanha taika kertoo, että "kun loppiaisaattoiltana yksin huoneessa ollessaan asettaa peilin pystyyn ja tuohuksen sen eteen sekä ottaa sukan selkäänsä ja niin katsoo kuvastimeen yli vasemman hartiansa, näkee sieltä tulevan sulhasensa. Huoneesta täytyy ulos mennä nopeasti ja jälkeensä katsomatta, muuten viskataan kirveellä."