Medioituvassa ja kaupallistuvassa yhteiskunnassamme kriittisen medialukutaidon merkitys on jatkuvasti lisääntynyt. Siksi mediakasvatukseen tulisi tutkija Juha Herkmanin mukaan kiinnittää aiempaa enemmän huomiota.
Herkman esittää, että erityisesti koulumaailmassa mediakasvatuksen avulla olisi mahdollista taistella tehokkaasti eriarvoisuutta ja huonoja kulutustottumuksia vastaan. Lapsia ja nuoria on harjaannutettava kriittiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun.
Medialukutaidolla tarkoitetaan kykyä hankkia, valikoida, käsitellä, suodattaa ja arvioida tietoa. Herkmanin mukaan se on merkitysten löytämistä ja ymmärtämistä, vivahteiden huomaamista ja syy-seuraus-suhteiden tajuamista.
Kriittisyydellä viitataan taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten kytkösten havaitsemiseen erilaisista mediateksteistä.
Lööpin takana
Herkman määrittelee mediakulttuurin muotoutuvan tuotannon, mediaesityksen ja vastaanoton välisessä vuorovaikutuksessa. Sitä säätelevät erilaiset taloudelliset, lainsäädännölliset, esteettiset, ideologiset ja inhimilliset tekijät.
Mediakulttuurin kriittinen ymmärtäminen edellyttää, että osaa kiinnittää huomiota näihin mediaesityksiä kulloinkin sääteleviin reunaehtoihin.
Voidaan esimerkiksi kysyä, mistä juontuvat tv-ohjelmien tai tietokonepelien kerrontatavat ja estetiikka? Miksi iltapäivälehtien lööpit ovat sellaisia kuin ovat?
Mediakulttuuri on satelliitin, internetin ja digitalisoitumisen myötä laajentunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti. Valinnan mahdollisuuksien lisääntyessä niin mediakulttuurin kuluttaja kuin tuottajakin ovat joutuneet uusien haasteiden eteen.
Laskeeko taso?
Markkinataloutta säätelevän kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti tuottaja joutuu nykyään panostamaan mediatuotteensa myyntiin ja mainontaan entistä enemmän.
Herkman epäilee, että monen kulutushyödykkeen kohdalla tuotteen markkinointikulut nousevat rutkasti sen valmistuskustannuksia suuremmiksi.
Laajempaa mediakenttää on myös vaikeampi kontrolloida, mistä on sekä haittaa että hyötyä. Kontrollin höltyminen voi myös edistää sananvapautta ja demokratiaa.
Toisaalta mediasisältöjen taso saattaa olla vaarassa laskea viihteen vallatessa yhä enemmän tilaa asiasisällöiltä. On myös entistä haasteellisempaa suojella lapsia ja nuoria median haittavaikutuksilta.
Vastuu kaikilla
Herkman painottaa, että modernissa tietoyhteiskunnassa vastuu mediakasvatuksesta kuuluu kaikille. Sitä ei pidä sysätä pelkästään koululaitoksen harteille.
Myös aikuisten ja lastensuojelun merkitys turvallisen kasvuympäristön rakentamisessa on muistettava. Mediakulttuurin turvallinen käyttäminen edellyttää sellaisia henkisiä valmiuksia, joita lapsilla ei vielä ole.
Herkman peräänkuuluttaa median ja viihdetuotannon omaa vastuuta.
Hänen mukaansa journalismin ja mainonnan itsesäätelyn pitäisi luoda eettisesti kestäviä ratkaisuja, joissa huomioidaan lapsiyleisöjen herkkyys.
Eettisesti kestävät ratkaisut sisältävät myös tasa-arvon, demokratian ja kestävän kehityksen kaltaisten asioiden ajamisen.