Muuan Britanniassa asuva radikaali muslimijohtaja ennusti kuulemma vähän ennen Lontoon torstaisia terrori-iskuja, että ellei Britannia vetäydy Irakista, se kokee uusia hyökkäyksiä. Muutamaa päivää aiemmin annettiin eurooppalaisille al-Qaidan nimissä "viimeinen varoitus", että terrori viedään kaksoisvirran maassa mellastavien valtioiden pääkaupunkeihin.
Tänään uudentyyppisen eurooppalaisen terroriuhan yhdistäminen Irakin miehitykseen jakaa eurooppalaisten mieliä. Joidenkin poliittisten johtajien on vaikea myöntää asioiden todennäköinen syy-seuraus -suhde. Joka tapauksessa kaikkien niiden valtioiden, jotka ovat suoraan Yhdysvaltain liittolaisia Irakissa, ja kaikkien muidenkin, on pakko ottaa uusi uhka erittäin vakavasti.
On eri asia, heijastuuko se Irakissa joukkoja pitävien maiden vetäytymissuunnitelmiin. Tuskin suoraviivaisesti, vaikka spekulaatiot ovatkin viime kuukausina lisääntyneet. Niissä kaikissa on ollut kyse vuodesta 2006.
Yhdys sa tehtiin ensimmäinen vakavasti otettava yritys viime toukokuussa senaatissa. Tarkoitus oli vaatia presidentti George W. Bushilta aikataulua joukkojen vetämiselle, mutta hanke kaatui alkuunsa.
Jos tilannetta vertaa Vietnamiin, amerikkalaiset olivat sotineet siellä ankarasti jo vuosia ennen kuin vetäytymiselle alettiin vaatia päivämääriä.
Bush sanoi heinäkuun alussa, että joukot pysyvät. Hallinnon mukaan niiden läsnäoloa ei ole sidottu kalenteriin. Nyt ei voida häipyä, vaikka mieli ehkä tekisikin.
Moni tekijä vetää kuitenkin päinvastaiseen suuntaan.
Jokainen sotakuukausi maksaa miljoonia dollareita lisää, eikä kukaan tiedä loppusummaa. Usko sodan oikeutukseen on Yhdysvalloissakin vähentynyt. Omat tappiot tuntuvat kotirintamalla karvailta.
Amerikkalaiset joukot riittävät joten kuten amerikkalaisten itsensä suojaamiseen, mutta niiden poistuminen kasvattaisi sisällissodan uhkaa. Irakin perustuslain käsittelyn ja tulevien vaalien voi ennustaa vain lisäävän pommi-iskuja.
Kapinallisten kukistamiseen saattaa mennä Pentagonin mukaan reilu vuosikymmen. Eikä vastuun siirtäminen irakilaisille turvallisuusjoukoille käy päinsä vielä pitkään aikaan. Tuoreet arviot eivät mairittele niiden suorituskykyä.
Kaiken lisäksi Yhdysvaltain sodankäyntidoktriini on muuttumassa. Kaksi sotaa on kerralla liikaa. Voimia ei voida sitoa ikuisesti Irakiin, vaan niitä voidaan tarvita sotilaallisissa laskelmissa muita haastajia vastaan. Pohjois-Koreaa pidetään vaarallisena, Iran on hyvin vaikea vastapeluri ja Kiinan varustelusta ollaan julkisesti huolestuneita.
Britannian puolustusministeri John Reid sanoi äskettäin, että Britannia pyrkii vetämään joukkojaan pois Irakista vuoden sisällä. Sanankäänteet olivat kuitenkin hyvin varovaisia. Yhdysvaltain ja Britannian akselin voi ennustaa kestävän loppuun asti. Daily Express kirjoitti perjantaina, että Britannia ei antaudu.
Lontoon torstaiset tapahtumat saattavat kuitenkin nostaa brittien kritiikin uudelleen pintaan. Reilu kaksi kolmasosaa sekä monet politiikan tutkijat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Irak on osasyy pommeihin.
Yhdysvaltain toinen lähiliittolainen Italia tutkii sekin allakkaansa. Pääministeri Silvio Berlusconi ilmoitti Lontoon ensimmäisten pommien jälkeen, että Italia aikoo vetää väkeään Irakista ensi vuonna. Berlusconi ei ole kuitenkaan sulkenut mitään ovia.
Sota ei ole suosiossa myöskään Puolassa, ja Ukraina pakkaa luotiliivejään. Mitä tekee Tanska?