Kansalliseepoksemme Kalevalan luoja ja "kylän kuningas" Elias Lönnrot ei ollut mikään seinäruusu tai nurkassa nurruna punasteleva lukutoukka. Runonkeruumatkoillaan hän noukki talteen myös eroottiset runot ja kokosi ne Kanteleen vihkon kuudenneksi osaksi. Monitietäjä ajatteli erotica-kokoelmansa julkaistavaksi.
Lisäksi Lönnrot saattoi tarttua huiluunsa ja säestää sillä nurkkatansseja niin kuin kuka tahansa pelimanni.
"Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimetystä kisasta. Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultakin mieheltä. Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun viipyessäni jo 3:llaki tavalla", Lönnrot kertoo päiväkirjassaan pääsiäistiistaina 21. huhtikuuta 1835 Rukajärvessä.
"Minulla oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan kisattih."
"Lempisanoja viskaeltiin"
Päiväkirjan muistiinpanoissa Lönnrot kuvaa tarkasti, miten väki tanssi: välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan.
Muistiinpanot eivät paljasta, tempautuiko analyyttinen tarkkailija itsekin välillä pyörähtelemään.
Lönnrot kuitenkin vertaa Rukajärven nurkkatansseja säätyläisten tanssiaisiin:"Lempisanoja viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki."
Eli omakohtaista kokemustakin hänellä siis myös oli plakkarissa.
Tanssin
muistomerkki
Lönnrotin tanssitaustan vahvistaa hänen Laukon-kesiään 1824-1827 tutkinut Minna Valkama. Lönnrot palasi Laukkoon nostamaan maljan aina kun mahdollista kartanon herran Johan Agapetus Törngrenin syntymä- ja nimipäivänä 18. elokuuta.
"Törngren veisteli pakinoita pääkaupungin elämästä, Lönnrot kertoili tarinoita runonkeruumatkoiltaan ja esitti professori Ilmonin kanssa laulaen tanssin Munteri tanssaa keikutusta", kirjoittaa Valkama Hiidenkivessä (4/2002).
Lönnrotin kanssa ilakoinut Ilmoni oli hauskasta huumoristaan tunnettu lääkäri Immanuel Ilmoni.
Runonkeruumatkallaan Vienan Karjalaan Lönnrot merkitsi Kellovaarasta muistiin 74 rivisen runon, joka myöhemmin sai nimen Tanssiin kutsu.
Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen dosentti ja tutkija Helena Saarikoski arvelee runon laulajaksi Moarie Perttusta, joka oli Lönnrotin tärkeän lähteen, runonlaulajan ja muusikon Arhippa Perttusen sisar.
"Moarie Perttunen oli taitava epiikan ja eeppislyyristen runojen laulaja, jota kiinnostivat ensi sijassa naisen elämänpiiriin ja naiskohtaloihin liittyvät runot", Saarikoski perustelee väitettään kirjassa Tanssi tanssi - kulttuureja, tulkintoja (SKS 2003).
Ote runosta osoittaa, että jos kieltäytyy tanssiin kutsusta, saa laiskoja tyttäriä. Olikohan 33-vuotiaalla Lönnrotillakaan varaa kieltäytyä?
"Jo tuli tupahan tantsi./ Kenpä tulloo tantsimahan/ sinne poika syntyöh/ niin on viisas kuin isonsa/ läpikäymähän keräjät/ jutut julki polkemahan!/ Ken ei tulle tantsimahan/ sille tyttö syntyöh/ niin on laiska kuin emonsa/ alla aian maattavaksi/ lepikköhön levättäväksi!"
Sitä paitsi kisaan kutsuja saattoi olla joku korioista!
"Jos ken tahansa olisi nämä kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia."
Oliko Lönnrot tyyni
ja pilvetön?
Lönnrot ei vaikuta paperinmakuiselta eikä jäykältä tyypiltä. Sellainen tuskin olisikaan päässyt hyviin kontakteihin ja välittömiin väleihin puheliaiden runonlaulajien kanssa.
Suomen Kirjallisuuden Seuran Lönnrot-esittelyssä todetaan, että Lönnrotista kehiteltiin vaatimattoman uurastajan perikuva tarkoituksenmukaisuussyistä.
Suomen kielen professori August Ahlqvist kirjoitti edeltäjästään:
"Lönnrotin köyhästä elämästä puuttuivat hämmästyttäviä tapauksia, uhkarohkeita yrityksiä ja myrskyäviä mielenliikunnoita."
Elämäkerturin Aarne Anttilan mukaan Lönnrotin mielen seesteisyys ja ylevyys, serenitas, oli kuin tyyni ja pilvetön alkukesän päivä.
Viljo Tarkiaisen mukaan Lönnrotilta puuttui kyky ymmärtää monimutkaisia ilmiöitä kuten teatteria, korkeaa runoutta, filosofiaa - hän oli yksinkertainen ja luontoperäinen.
Uusin tanssintutkimus ja kansanrunousarkiston vielä julkaisematon erotica-kokoelma Lönnrotiana 17 riitelevät tällaista tyyntä ja pilvetöntä kuvaa vastaan.