Ruotsissa on omituisen hiljaista ammattiliittojen keskusjärjestön LO:n tehtyä ehdotuksen, joka olisi normaalioloissa synnyttänyt kiivasta ja kärjistynyttä väittelyä.
Kysymys on pimeistä työpaikoista ja maahanmuuttajista sekä ay-liikkeen pyrkimyksestä pitää kiinni keskitetystä työehtosopimuksesta. Taistelu keskitettyjen sopimusten säilymisestä on kiihtynyt tänä vuonna.
Kesän hiljaiselon keskellä tulleen LO:n ehdotuksen lähtökohta on, että laittomasta työsuhteesta ei tule rangaista ulkomaista pimeän työn tekijää, vaan työnantajaa. Ulkomaisen työntekijän pitää saada korvausta työnantajaltaan, minkä lisäksi pitää maksaa valtiolle rangaistusmaksu.
Perusteluna on, että nykyoloissa työnantaja, joka jää työpaikkatarkastuksessa kiinni laittoman työvoiman käytöstä, selviää rangaistuksetta kun taas työntekijää rangaistaan. Työnantaja voi yksinkertaisesti täyttää kiinni jääneiden pimeiden työntekijöiden paikat uusilla pimeillä työntekijöillä. Tämä tapahtuu usein ulkomailla olevien yhtiöiden välityksellä.
Ajankohtaisia aloja ovat ravintolaelinkeino, siivousyritykset ja rakennustoimi. Aivan äskettäin paljastui, että sekä Tukholman poliisitalo että verovirasto on rakennettu laitonta työvoimaa käyttäen.
Kiinni jäänyt laiton ulkomainen työntekijä joutuisi LO:n ehdotuksen mukaan toki jatkossakin poistumaan maasta. Mutta karkotettu saisi mukaansa työnantajan maksaman vahingonkorvauksen, jota hän voi sitten käyttää alkupääomana kotimaassaan.
Ehdotus tehtiin Dagens Nyheter -lehdessä ilmestyneessä keskusteluartikkelissa, ja kuten sanottu, mitään keskustelua ei ole syntynyt. Hallituksesta, joka muutoin kuuntelee mielellään monen miljoonan jäsenen LO:n näkemyksiä, ei ole löytynyt yhtään halukasta kommentoijaa.
Mieleen tulee helposti se mahdottomalta tuntuva vaihtoehto, että sosiaalidemokraattinen hallitus on päättänyt vaieta ehdotuksen kuoliaaksi.
On ilmeistä, että LO pelaa kaksoispeliä. Korostamalla, että ulkomaisilta pimeiltä työntekijöiltä puuttuvat Ruotsin työmarkkinoille kuuluvat oikeudet ja sosiaaliturva, annetaan päällepäin se kuva, että heistä kannetaan huolta. Todellinen tavoite näyttää kuitenkin olevan vahtia Ruotsia ja ruotsalaisia työmarkkinoita eikä päästää sinne työvoimaa ulkopuolelta. Ay-liikkeen suuresta moraalisesta pulmasta eli ruotsalaisista pimeistä työntekijöistä taas ei sanota mitään. He ovat usein sairauslomalla olevia tai ennenaikaiselle eläkkeelle jääneitä ruotsalaisia, joilla jo on vakuutusjärjestelmän tarjoama sosiaaliturva, mutta jotka silti käyvät salaa töissä saadakseen palkkaa.
Ruotsin laittomien työmarkkinoiden laajuudesta ei ole varmaa tietoa. Joka tapauksessa yli 18 000 ilman oleskelulupaa jäänyttä turvapaikanhakijaa on yksinkertaisesti kadonnut, mutta heidän arvellaan olevan edelleen maassa. He ajautuvat pimeisiin työpaikkoihin. Yleensä heidät otetaan raskaimpiin, mutta huonoiten palkattuihin töihin. Heidän kohdallaan puhutaan epäröimättä "orjapalkoista". Ilman oleskelulupaa olevien ulkomaalaisten määrä on kasvanut sen jälkeen kun viisi valtiopäiväpuoluetta vaati keväällä armahdusta niille, jotka ovat tulleet Ruotsiin ennen vuotta 2005. Kadonneiden turvapaikanhakijoiden arvellaan piileskelevän armahduspäätöksen toivossa.
Ruotsin kovemmaksi muuttuvassa ilmapiirissä armahduspäätöstä ei kuitenkaan ole odotettavissa. Porvarillinen oppositio sitä vastoin tulee nostamaan esille kysymyksen laillisesta työvoiman maahantuonnista esimerkkinään Britannian vapaamielisempi politiikka, joka on kääntänyt talouden nousuun. Mahtava keskusjärjestö LO haraa kuitenkin vastaan.