Alle vuoden takaisen tutkimuksen mukaan 96 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin melko tai erittäin paljon. Luku oli hämmästyttävä ajatellen sitä, että huumepoliisi Jari Aarnion operointia lain pimeällä puolella oli käsitelty julkisuudessa pitkään ja näkyvästi. Oikeusvaltion peruspilareihinhan kuuluu, että kansalaiset voivat luottaa viranomaisiin ja heidän toimiensa lainmukaisuuteen.
Maailmassa on myös iso joukko maita, joissa kansalaiset eivät halua olla missään tekemisissä poliisin kanssa, koska se on korruptoitunut tai vehkeilee rikollisten kanssa.
Aarnion tapaus on räikeydessään poikkeus. Näin lienee lupa olettaa. Viime viikolla julkisuudessa olleet kaksi muuta jupakkaa herättävät kuitenkin kysymyksen, onko poliisin ja syyttäjälaitoksen toiminnassa muitakin isoja ongelmia.
Ensimmäinen uutinen kertoi, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pidätetään virantoimituksesta virkarikosepäilyn takia. Epäily liittyy siihen, että Nissinen järjesteli kymmenillätuhansilla euroilla syyttäjille koulutusta yritykseltä, jonka hallituksen puheenjohtaja oli hänen veljensä.
Eikö korkein syyttäjäviranomainen vain hoksannut, mitä teki? Vai hoksasi – ja teki silti?
Toistaiseksi kyseessä on vasta rikosepäily. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan uskoisi tapahtuvan alhaisen korruption ja vahvan virkamieseetoksen Suomessa.
Toinen uutinen kertoi korkeisiin poliisiviranomaisiin kohdistuvista virkarikosepäilyistä. Epäiltynä ovat entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero sekä Helsingin entinen ja nykyinen poliisikomentaja.
Tapaus liittyy poliisiin tietolähdetoimintaan. Yllätys ei ole, että jupakan ytimistä näyttää löytyvän tuttu nimi: Jari Aarnio – mies, joka WSOY:n tuoreen kirjan mukaan on syyttömänä vankilassa istuva sankari.
Korkeiden poliisiviranomaisten rikosepäily pohjautuu siihen, että he olisivat vuosina 2008–2013 laiminlyöneet poliisin tietolähteinä toimineiden henkilöiden rekisteröinnin valvonnan. Aarnion epäillään poistattaneen rekisteristä tietolähteiden tietoja.
Poliisin sisältä on tuotu esiin näkemys, jonka mukaan rekisterinpito aiheuttaa vaaran siitä, että tietolähteiden nimet vuotavat rikollisille ja että lähdehenkilöt joutuvat hengenvaaraan. Jos poliisissa todella on henkilöitä, jotka vuodoillaan saattavat tietolähteitä vaaraan, se vain vahvistaa epäilyksiä toimintakulttuurin kriisistä.
On vain niin, että huonoltakin tuntuvaa lakia pitää noudattaa. Sitä pitää vaatia poliisilta, kun sitä vaaditaan tavalliselta kansalaiseltakin.
Kesäkuun alussa paljastui, että poliisien suljetuissa Facebook-ryhmissä rehottaa rasismi. Nyt rankat rikos-epäilyt osuvat poliisikunnan ja oikeuslaitoksen johtopaikoille.
On toivottava, että tulehduspesäkkeet tulevat oikeusprosesseissa puhdistetuiksi pohjia myöten. Näiden tapausten jälkeen poliisilla ja oikeuslaitoksella ei ole varaa uusiin skandaaleihin ilman, että luottamus todella alkaa rapista.