Maatalouslomitukset aiotaan hoitaa ensi vuoden alusta nykyistä keskitetymmin. Kun maatalouslomituksen paikallisyksiköitä on tällä hetkellä 218, niin ensi vuonna niitä on enää 120.
Oululainen lomittaja Jari Harju kertoo uudistuksen tarkoittavan käytännössä lomitusalueen kasvamista nykyisestä. Harju työskentelee Muhoksen kunnan hoitamassa lomitusyksikössä, jossa ovat mukana myös Oulu, Kiiminki ja Ylikiiminki. Ensi vuoden alusta mukaan tulee vielä Utajärvi.
"Sitten voi joskus joutua tarvittaessa lomittamaan Utajärvelle asti", Harju sanoo ja kertoo, ettei pane lainkaan pahakseen lomitusmatkojen mahdollista pidentymistä. "Käytännössä homma menee kuitenkin pitkälti niin, että suurin osa lomittajan ajasta menee oman paikkakunnan lomituksissa."
Säästöllä uutta väkeä
Maatalouslomituksen keskittäminen on suurempi muutos niille lomittajille, jotka joutuvat uudistuksen vuoksi vaihtamaan työnantajaansa. Muhoksen hoitamassa lomitusyksikössä se tarkoittaa kahtatoista lomittajaa, jotka siirtyvät Utajärven kunnan leivistä Muhoksen palvelukseen vanhoina työntekijöinä. Lisäksi työskentelypaikkakuntaa vaihtaa yksi työnjohtaja.
Tilanne on ongelmallisempi lomasihteereiden kannalta. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen apulaisjohtajan Tauno Jouhtimäen mukaan liikkeenluovutuslainsäädäntö ei koske virkamiehiä. "Järjestelyistä pitää siinä sopia kuntien kesken erikseen. Se prosessi on käynnissä parhaillaan paikallisyksiköissä."
Uudistus ei vähennä lomittajien tai johtavien lomittajien määrää. Jouhtimäki kertoo, että joissakin lomitusyksiköissä henkilöstö jopa kasvaa, kun toimitilakustannuksia jää pois ja tukipalvelujen hoitaminen tehostuu. Myös lomasihteereiden vähentymisestä aiheutuva säästö aiotaan käyttää johtavien lomittajien palkkaamiseen.
Yrittäjiä huolestuttaa
Lomitushallinnon uudistamisella tähdätään 10 000-15 000 lomituspäivän paikallisyksiköihin. Tällä hetkellä lomitusyksikköjen keskimääräinen on on noin 6 000 lomituspäivää. Utajärven tullessa mukaan Muhoksen yksikköön muodostuu siitäkin noin 15 000 lomituspäivän ja 50 työntekijän suuryksikkö.
Johtava maatalouslomittaja Jarmo Raappana Muhoksen kunnasta uskoo aikaisempien kokemusten perusteella, että laajenemisella on myönteisiä puolia. Ilman arvostelua muutos tuskin menee läpi, sillä yksiköiden yhdistäminen tuo maatilayrittäjien tunteet pintaan.
"Olemme pyrkineet yrittäjille mahdollisimman pitkälle kertomaan, mistä kaikki johtuu ja miten tähän tultiin, ettei kenellekään tule käsitys, että Muhos on yrittänyt kahmia kaikki kunnat hoitoonsa", Jarmo Raappana kertoo.
Myös Tauno Jouhtimäki tietää, että muutos aiheuttaa pelkoa, vastarintaa ja epäilyksiä.
"Ihmisten huolena on se, että säilyykö paikallistuntemus riittävän hyvänä", Jouhtimäki arvelee. "Olen vastannut siihen, että kun johtavia lomittajia pystytään pitämään enemmän, on mahdollista, että johtavilla lomittajilla on maantieteellinen aluevastuu."
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen esittämä lomitusaluejako on menossa läpi lähes muutoksitta. Pohjois-Suomen osalta lomitusalueiden rajoja on jouduttu piirtämään uusiksi ainoastaan Rovaniemen maalaiskunnan ja Ranuan kohdalta. Alunperin kuntien oli tarkoitus muodostaa kahdestaan yksi lomitusyksikkö. Näillä näkymin kunnat sijoittuvat samaan yksikköön Tervolan, Keminmaan ja Kemin kanssa.
Välimatkat määräävät
Tauno Jouhtimäki kertoo, että lomitusyksiköiden tavoitekoosta jouduttiin Pohjois-Suomessa tinkimään pitkien välimatkojen vuoksi. Joitakin suuria yksiköitä saatiin aikaiseksi yhdistämällä useampia paikallisyksiköitä.
"Posion, Taivalkosken ja Kuusamon muodostama lomitusalue on kilometreissä ehkä suurin", Jouhtimäki laskee.
"Toinen alueellisesti suuri on juuri tuo Rovaniemen maalaiskunnan, Ranuan, Tervola, Keminmaa ja Kemin muodostama alue. Kohtalaisen iso on myös Kestilän paikallisyksikkö, jossa on Kestilän lisäksi Pulkkila, Piippola, Pyhäntä ja vielä Kainuun puolelta Vaala ja Vuolijoki."
Lomitusalueuudistus on jo sopimusten allekirjoittamista vaille valmis. Maatalousyrittäjien eläkelaitos on lähettänyt lomitusalueita hoitaville kunnille sopimuspapereita ja osa kunnista on jo ehtinyt palauttaa allekirjoitetut paperit.