Kemi Palvelukoti Iltaruskon osastonhoitaja Kaija Hepola pyörittelee kädessään paperia, jossa on toimintavaihtoehtoja vanhustenkodin pakkolomien toteuttamiseksi. Ei hyvältä näytä: kaikissa vaihtoehdoissa palvelutaso laskee, asukkaat ja työntekijät kärsivät.
Kaupungin päättämät lomautukset sivaltavat kaikkein kipeimmin juuri hoitopalveluja, erityisesti ympärivuorokautisia hoitolaitoksia ja kotihoitoa. Kaupunki panee toimeen lomautukset yksipuolisesti, sillä työntekijäjärjestöt eivät ole suostuneet lomautussopimuksiin.
"Ei ole yhtään hyvää tapaa, joka palvelisi asukkaita", Hepola huokaa.
Kolmikerroksiseen asuinkerrostaloon remontoidussa Iltaruskossa on 33 asukkaan tehostetun palveluasumisen yksikkö. Miljöö on tehty mahdollisimman kodinomaiseksi. Elämänsä ehtoota viettävät asukkaat tarvitsevat jatkuvaa apua, monille yksin ylösnousu sängystä on jo ylivoimaista.
Henkilökunnasta nipistäminen tietääkin usean asukkaan jäämistä vuoteeseen koko päiväksi. "Vaippoihin joudutaan turvautumaan nykyistä enemmän", Hepola huomauttaa.
Palvelu kärsii
Mitä pitemmät lomautukset, sen enemmän ne kolhaisevat hoitopalveluja. Sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Liisa Ståhle ja vanhus- ja vammaispalvelujohtaja Liisa Niiranen katsovat, että neljän viikon lomautus olisi katastrofaalinen palveluille.
"Kahden viikon lomautukset pystymme vielä jotenkin organisoimaan ilman hirveitä vaurioita", Ståhle arvioi.
Niiranen muistuttaa, että Kemin vanhustenhuollon henkilöstömitoitukset ovat valtakunnallisten laatusuositusten keskivertotasoa eli 0,5 hoitajaa hoidettavaa kohden. Pienetkin muutokset huojuttavat kuormitettua venettä.
Ståhlen mukaan neljän viikon lomautus aiheuttaisi enemmän kustannuksia kuin toisi säästöjä, sillä silloin jouduttaisiin laitoksissa sulkemaan 48 ympärivuorokautista hoitopaikkaa.
Hepola on laskenut, että neljän viikon lomautus merkitsisi Iltaruskossa vähintään yhden osaston sulkemista ja kahdenkin viikon lomautus edellyttää osasto I:n sulkemista. "Ei aavistustakaan, mihin heidät sijoitettaisiin." Todennäköinen osoite olisi erikoishoidon kalliit petipaikat, jotka söisivät ajatellut säästöt.
"Tämä on mahdoton yhtälö: Jos henkilöstön määrä laskee, hoidon taso laskee myös huomattavasti", sairaanhoitaja Virpi Koivuranta Iltaruskosta sanoo.
Ympärivuorokautista hoitoa antavissa hoitolaitoksissa on työajan lyhentäminen katsottu paremmaksi vaihtoehdoksi, mutta Hepolan mukaan sekään ei ole kovin toimiva ratkaisu.
Luottamus loppui
Ammattijärjestöt ovat pitäneet kunnallisveron korotusta lomautuksia oikeudenmukaisempana tapana saada säästöjä. Niinpä lomautussopimuksiin ei lähdetty.
"Viimeksi koko henkilöstö lomautettiin vuonna 1998 ja silloin sovittiin, että se on viimeinen kerta. Eipä ollut", kuukausipalkkaisten eli JHL osasto 71:n pääluottamusmies Terttu Kangas huomauttaa ja sanoo, että säästötalkoissa pitäisi olla mukana kaikki veronmaksajat.
Kangas ei ole vakuuttunut siitä, että lomautuksilla saadaan säästöjä. Edellisistä pakkolomista tuli viiveellä sairaslomaputki. "Ihmiset ovat jo nyt äärirajoilla, eikä mitään valoa ole näkyvissä putken päässä. Toivon, etteivät lomautukset nyt lisää sairauspoissaoloja."
Hepola pitää "kaupungin uhkailupolitiikkaa" stressaavana, se kun ei edistä henkilöstön hyvinvointia. "Ihminen ei jaksa venyä loputtomiin. Väki on entistä tiukemmalla ja henkilöstön keski-ikä on aika korkea. Luottamus päättäjiin on mennyt", hän sanoo.