Tammisaaressa on tilastojen mukaan Suomen toiseksi eniten kesämökkejä, 4 735 kappaletta. Vain Kuusamossa on enemmän. Tammisaari on mukava kesäkaupunki. Pakkoruotsikaan ei haittaa. Kaiken ihanuuden ehdoton edellytys on kuitenkin terveys.
Tammisaaren terveyskeskuksesta on vaikea saada apua. Siitä pitää vastaanottovirkailija huolen sikäläisten poliitikkojen käskystä. Hän karsii jyvät akanoista. Jyviä ovat tammisaarelaiset. Akanat hän lähettää kotikuntaan tai vähintäänkin paikalliseen apteekkiin. Sanomattakin on selvä, ettei keskipäivällä terveyskeskuksen päivystyksessä ole ristinsielua. Kuka sitä viitsii kauniina kesäpäivänä sairastaa?
Virkailijan tiukan tuijotuksen jälkeen on syytä uskoa, ettei jalkapöytä ole turvoksissa vesikelloista huolimatta eikä sitä tarvitse näyttää lääkärille. Euroja kasoittain kaupunkiin kantavan kesävieraan on pakko mennä apteekkiin. Apteekissa paikkakuntalaiset kiilaavat tietysti ohi. Viimein koittaa vuoro ja tulee uusi diagnoosi:
"Jalkapöytä on tulehtunut. Se vaatii lääkärin tutkimuksen. Emme me pysty määräämään lääkitystä tai ensiapua ilman reseptiä."
Mikä eteen? Terveyskeskukseen ei kelpaa eikä yksityislääkäriin ole vara, koska mökit maksavat Tammisaaressa niin vietävästi. Siispä Länsi-Uudenmaan aluesairaalaan. Ensiapupäivystyksessä asiantunteva sairaanhoitaja näkee heti, että jalka vaatii lääketieteellistä eikä pelkkää farmaseuttista saati vastaanottoavustajan arviointia. Päivystyksessä käy vilske. Niinpä sairaanhoitaja soittaa terveyskeskukseen tiukasti ja suorastaan määrää terveyskeskuksen töihin. Aivan selvästi lääkäriainesta tuo hoitaja.
Terveyskeskuksessa vastaanottovirkailijan naama kertoo paljon. Eikö apteekissa autettu? Kummassa apteekissa kävitte? Vai keskustan? Tietysti väärä apteekki. Pitikö valittaa aluesairaalassa? Lääkäriin ei pääse heti, ei vaikka terveyskeskuksessa ei näy muita potilaita. Illalla kello 19 sopii tulla.
Kokonainen lomapäivä meni pompotukseen, mutta lääkärin palveluja suomalaisen veronmaksajan pitää saada, sillä Tammisaarikin saa arvattavasti yhteisestä potista yhteisiä varoja, vaikka onkin niin hieno paikka että.
Iltavastaanotto on täynnä. Vieraille on annettu kellonajat. Tammisaarelaiset tulevat rannalta nilkka turvoksissa, täyräyttävät eteisessä "hejsan" ja ottavat seinästä numerolapun. Vieraille ei lappuja jaeta.
Homma epäilyttää. Numerolapulla pääsee jonon ohi. Ilta venyy. Apteekki on jo kiinni. Lopulta itse lääkärin tutkimus on asiallista. Hän ei puutu siihen, mistä potilas on kotoisin ja puhuuko hän ruotsia vai suomea. Jalkapöytä tarvitsee lääkitystä. Reseptejä tulee mukaan neljä. Liioittelua vai simputusta? Terveyskeskuksessa joudutaan menemään lääkekaapille ja antamaan alkulääkitys omista varastoista.
Onneksi jalka oli hoidossa ja loma saattoi jatkua. Kotona Oulussa Tammisaaren terveyskeskuksen 11 euron lasku ehti erääntyä. Tammisaarelaiset varmasti suovat anteeksi pienen viiveen, sillä turisti tuo enemmän kuin vie.
Olemmekohan me pohjoissuomalaiset ystävällisempää porukaa, koska Kuusamon terveyskeskuksessa vakuutettiin kesähelteillä, että kaikki hoidetaan? Hyvät peruspalvelut ovat myös matkailuvaltti kunnalle. Ainakin parempi kuin tällainen kielteinen, pahansuopa ruikutus. Täältä tullaan Kuusamo!