Suuri osa suomalaisista on lomalla heinäkuussa tai vähintäänkin haaveilee vapaasta. Mutta moniko kysyy itseltään, mikä juuri tänään on parasta? Tai mitä tekisi mieluiten vapaalla? Kun löytää rehellisen vastauksen, saa vähintäänkin vihjeen siitä, miten voi pitää huolta omasta jaksamisestaan.
Vapaa-ajan arvostus nousee jatkuvasti. Nykyään työllisillä on vapaata noin kymmenen prosenttia enemmän kuin 2000-luvun alussa. Mutta otammeko aikaa virkistäytymiseen vapaalla?
Työ on aina määrittänyt vapaa-aikaa. Antiikissa, missä orjat tekivät työt, ylimystö lepäili politikoinnin lomassa. Toimettomuutta arvostettiin laajasti, se vapautti epätäydellisestä valtiosta ja mahdollisti uudet ajatukset, filosofoinnin.
Vapaa-aika alkaa olla oma instituutionsa, mutta suomesta puuttuu yhä hyvä käsite voimien keruuajalle. Syynä lienee työorientoitunut protestanttinen elämänkatsomus. Löhöämisessä on negatiivinen sävy ja joutenolo vaikuttaa tyhjäntoimittamiselta. Pään nollaaminen kajahtaa koneelta.
Filosofien sekä kirjailijoiden muokkaamassa, abstraktiuteen taipuvaisessa saksassa on myönteistä, päämäärätöntä olotilaa tarkoittava käsitteensä (Muße). Englannissakin on ajanvietolle oma terminsä (leisure).
Suomenruotsalaiset kirjailijat – 1910-luvulla vaikuttaneet dagdrivare-ryhmän jäsenet – yrittivät näyttää mallia. He tarttuivat päivään ja kuljeskelivat kuin heinäsirkat jouten muiden paiskiessa töitä. Hyväosaiset miehet, joita kutsuttiin myös flanööreiksi, olivat taipuvaisia dekadenssiin. Heidät miellettiinkin kelvottomiksi unikeoiksi.
Ennen mielenrauhaa tarjosi vapaa-ajalla kirkko, nyt rauhoittumista ja hengen virkistystä myydään hyvinvointipalveluiden nimissä. Keskittyminen on vaikea laji. Lepohetket kiitävät ohi, kun vapaa-aikateollisuus kutsuu tauotta houkutuksiinsa. Moni tehostaa elpymistä alkoholilla.
Tehokkuus ja kiire tarttuvat töistä. Moodia pitäisi osata vaihtaa lennossa työn ja vapaan välillä. Rentoutujaa painaa stressi siitä, että vapaahetkinäkin olisi saatava paljon aikaan: vähintään pitäisi siivota tai leikata aita. Jos ei ymmärrä varoa, orjuuttaja hiipii mukana digitaalisessa muodossa. Sähköpostit vainoavat lomallakin.
Missä tilassa mieli sitten lepää ja avautuu? Hyvä toimettomuus ei välttämättä tarkoita lojumista, vaan irtiottoa pakoista. Yksi rentoutuu liruttamalla varpaita laiturinnokassa tai puskemalla puutarhatöitä. Toiselle nollaaminen tarkoittaa kovaa liikuntaa. Kolmannelle joutenolo on meditaatiota tai ajaton hetki läheisten seurassa.
Loma tarjoaa tilaisuuden kuunnella itseä ja kehittää virallisista aikatauluista riippumaton olotila. On vain luotettava ikiomaan tunteeseensa.
Hetkeen voi tarttua, kun potkii palloa muiden kanssa, uppoutuu puun varjossa hyvään kirjaan tai pulahtaa tyynenä kesäaamuna luonnonveteen. Pääasia, että joutenolo on omaehtoista, että juuri tuo hetki painautuu mieleen ja siitä tulee hyvä olo.