Vuosilomalain muutosyritys on ajanut työministeri Tarja Filatovin ahtaalle. Häntä vastassa ovat voittoihin tottuneet palkansaajajärjestöt.
Työministeri Tarja Filatov kiskaisi alkuviikosta hätäjarrua, kun palkansaajajärjestöt älähtivät julkisuuteen tulleita tietoja uuden vuosilomalain sisällöstä. Hallituksen eteen oli ensi viikolla määrä tuoda esitys, jonka mukaan neljän lomaviikon yli menevä osa vuosilomasta voitaisiin muuttaa rahaksi tai pitää osapäiväisesti. Filatov otti järjestöjen älähdyksen jälkeen aikalisän ja päätti neuvotella asiasta työmarkkinajärjestöjen kanssa - vielä kerran.
Järjestöt takajaloilleen nostanut mahdollisuus vaihtaa 24 arkipäivää ylittävä loman osa rahaksi ei ole mikään viime hetken ujutus lakiesitykseen. Se oli mukana jo viimekeväisessä vuosilomalakikomitean mietinnössä. Jo tuolloin kaikki kolme palkansaajajärjestöä vastustivat ehdotuksen tätä kohtaa.
Komitean perusajatus viidennen lomaviikon joustavasta käytöstä on pysynyt valmistelussa koko ajan mukana. Lainvalmistelun pitäisi olla nyt selvää parlamentaarista päätöksentekoa: jos hallitus asettuu lakiesityksen taakse, se pystyy viemään sen eduskuntaenemmistönsä turvin päätökseen.
Käytäntö tämäntyyppisissä väännöissä on Suomessa kuitenkin viime vuosina ollut jotain muuta. Enemmistöhallitukset ovat kerta toisensa jälkeen taipuneet järjestöjen edessä. Nyt mitattavana on Matti Vanhasen hallituksen ja erityisesti ministeri Filatovin kantti. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, periksi antava osapuoli on hallitus, mutta toivottavasti niin ei käy. Hallituksen pitää kyetä tekemään päätöksiä silloinkin, kun järjestöjen välillä ei ole konsensusta. Vuosilomalain uudistus on kuumentanut tunteita vasemmiston sisälläkin, ilmeisesti kunnallisvaalien vuoksi. SAK:sta lakiesitystä on kommentoitu ristiriitaisesti. Johtaja Kirsti Palanko-Laaka sanoi torstaina Talous-Sanomissa, ettei vapaa sopimisoikeus koskisi viidettä viikkoa. Vain sellaisen lomaviikon voisi hänen mukaansa vaihtaa rahaksi, joka on jäänyt pitämättä esimerkiksi sairaus- tai äitiysloman taikka sapattivapaan takia. SAK:n vastaava lakimies Jorma Rusanen ei keskiviikkona lähettämässään tiedotteessa puhunut tällaisesta tulkinnasta mitään.
Yllättävän vähän huomiota ovat lisäksi saaneet lakiehdotuksen ne kohdat, jotka voisivat vaikuttaa lomiin paljon enemmän, esimerkiksi mahdollisuus sopia 12 arkipäivää ylittävän lomanosan pitämisestä vasta seuraavaan vuoden alkusyksyyn mennessä.
Kiista loman vaihtamisesta rahaksi kytkeytyy myös käytännön työelämään. Tässä järjestöjen huolen voi ymmärtää. Vaikka lakiehdotuksen mukaan loma-ajan vaihtamisesta rahaksi tai sen pitämisestä pätkissä pitää yhteisesti sopia työntekijän ja työnantajan välillä, työntekijän asema kaikilla työpaikoilla ei mahdollista aitoa vuoropuhelua työnantajan kanssa. Työnantaja voi painostaa työntekijää etenkin pienillä työpaikoilla, joissa työntekijän on vaikea kieltäytyä työnantajan ehdotuksesta. Suurilla työpaikoilla työntekijöillä on takana ammattiosaston tuki.
Toisaalta juuri pienillä työpaikoilla on useimmin tarvetta saada pidettyä avainhenkilöt töissä kiireisissä tuotantotilanteissa. Joustolle on siis myös todellinen tarve. Vain veikkauksia on siitä, kuinka innokkaita työntekijät olisivat lomaansa rahaksi vaihtamaan. Katugallupien perusteella halukkuus ei ole suurta. Vapaa-ajalle, perheelle ja harrastuksille annetaan koko ajan suurempi arvo.