Kolumni

Lo­ka­kuun val­lan­kaap­paus ei jouda ros­ka­tyn­ny­riin

Bolshevikkikaappaus 90 vuotta sitten Pietarissa oli startti tuhoisalle yhteiskuntakokeilulle. Sen nimissä tapettiin kymmeniä miljoonia ihmisiä. Teoria oli täydellinen, mutta käytäntö susi.

Bolshevikkikaappaus 90 vuotta sitten Pietarissa oli startti tuhoisalle yhteiskuntakokeilulle. Sen nimissä tapettiin kymmeniä miljoonia ihmisiä. Teoria oli täydellinen, mutta käytäntö susi. Lokakuun kaappaus pitää muistaa varoittavana esimerkkinä.

Amerikkalainen maailmanvallankumouksellinen John Reed kuvaa kirjassaan 10 päivää jotka järisyttivät maailmaa tunnelmia Pietarissa aamuvarhaisella 7. marraskuuta 1917 näin: "Nyt oli voitettava koko suuri Venäjä -- ja sitten maailma! Tulisiko Venäjä nousemaan? Entä maailma? Vastaisivatko kansat? Syntyisikö punainen maailmantulva?"

Leninin johtamat bolshevikit olivat juuri tehneet lokakuun vallankumouksen. Näin on totuttu sanomaan, vaikka tapahtunutta voi ja on syytäkin kuvata aivan toisin sananvalinnoin. Bolshevikit eli kommunistipuolueen enemmistöläiset olivat vain pieni joukko hyvin organisoituneita ammattikumouksellisia. Oikeampi nimi sekasortoisille tapahtumille onkin vallankaappaus. Lenin ja kumppanit käyttivät kaaosta häikäilemättä hyväkseen.

Mitä historia vastasi Reedin kysymyksiin? Bolshevikit voittivat koko suuren Venäjän, ja heistä intomielisimmät halusivat voittaa jos eivät koko maailman niin ainakin Euroopan. Alkuperäisen teorian mukaanhan vallankumouksen ei edes katsottu olevan mahdollinen takapajuisella Venäjällä; palon piti lähteä liikkeelle kapitalistisesta Euroopasta. Mutta kun tilaisuus tuli, siihen tartuttiin. Kun vallankumouksen vienti tökki, rakennettiin teoria sosialismista yhdessä maassa.

Reedin kuvailemasta, eittämättä historian merkittävimpiin kuuluvasta keskiviikkopäivästä on tänään keskiviikkona kulunut tasan 90 vuotta. Lenin hehkutti kirjassaan Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous, että tuolloin alkoi ihmiskunnan historian uusi vaihe sekä kapitalismin romahduksen ja uuden, sosialistisen yhteiskunnan kausi. Historia on kuitenkin vastannut tovereille tylysti. Vanha aate on vallassa vain muutamassa sosialismin ulkomuseossa. Kapitalismi porskuttaa.

Etenkin Venäjällä ja myös neuvostojärjestelmää sokeasti ihannoineita "hyödyllisiä idiootteja" vilisseessä lännessä lokakuun kaappaus sietää pitää pysyvästi esillä varoittavana esimerkkinä. Vaikka punainen maailmantsunami jäikin nousematta, 90-vuotiasta päivänsankaria ei pidä haudata historian roskatynnyriin.

Miksei? Jo yksin siksi, että 1917 alkunsa saanut järjestelmä on tuottanut eri muodoissa ja eri maissa enemmän inhimillistä kärsimystä kuin mikään toinen ihmiskunnan historiassa kokeiltu yhteiskuntamalli, natsismi mukaan luettuna.

Humanismin nimiin vannonut ideologia tappoi vähintään kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Ideologian taloudellinen jatke eli suunnitelmatalous oli Neuvostoliiton luonnonvaroihin nähden pannukakku. Nykyinen europarlamentaarikko Esko Seppänen ennusti vielä niinkin myöhään kuin 1981 kirjassaan Sosialistinen talousjärjestys, että vaikka sosialismilla on ongelmia, ne tullaan "korjaamaan ylläpitämällä sosialistisia tuotantosuhteita, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja suurten ihmisjoukkojen tasa-arvoa".

Eipä olisi meppi voinut mennä pahemmin metsään. Suunnitelmatalous tuotti sutta ja sekundaa, tavarapulaa, jonoja, eliitin erikoiskauppoja, tuhlausta ja ympäristötuhoa eli kaikkea muuta mitä aate lupasi ja mitä ihmiset olisivat tarvinneet. Enemmistö ihmisistä oli kyllä tasa-arvoisia, mutta köyhyydessä.

Mahtipontisia sanoja pursunut ideologia oli sitäkin paremmassa terässä. Aihepiiristä kirjahyllyyn kertynyt alan kirjallisuus on suorastaan surkuhupaisaa luettavaa. Esimerkiksi vuoden 1977 perustuslaissa Neuvostoliiton katsottiin edistyneen jo peräti kehittyneeksi sosialistiseksi yhteiskunnaksi. Runsas vuosikymmen myöhemmin sosialismi taisi olla jo ylikehittynyt: koko korttitalo romahti.

Vuoden 1917 vallankaappauksen yksi seuraus oli, että Suomi itsenäistyi. Se oli vahinko, sillä tarkoitushan oli, että Suomi olisi palannut sosialistiseen perheeseen oman kumouksensa jälkeen. Itsenäistymistä oli tapana pitkään kutsua Leninin lahjaksi, jopa Suomessa.

Voisi odottaa, että järisyttävät tapahtumat saisivat Venäjällä suurta huomiota. Virallinen Venäjä ei kuitenkaan noteeraa päivää mitenkään, ei ole noteerannut enää kolmeen vuoteen. Kommunistien nostalgiset perilliset kyllä kokoontuvat heiluttamaan punalippuja, mutta 90 vuotta myöhemmin virallinen Venäjä vannoo uuteen aatteeseen. Se on nimeltään "Putinin suunnitelma".

Kaikki eivät ole sentään luopureita. Venäjän kommunistipuolueen puheenjohtaja Gennadi Zjuganov puhui lauantaina Minskissä kommunisti- ja työväenpuolueiden kansainvälisessä kokouksessa. Puheen juhlava otsikko oli: Lokakuun aatteet elävät ja voittavat! Leninkin olisi ollut ylpeä puheesta, joka oli sitä ihtiään.

**

Saako Suomi oman Muhammedgatensa? Kirjailija Leena Landerin kirjasta on noussut kohu Syyriassa. Kustantaja latasi lehdistötiedotteeseen intiimit kohdat kirjasta, jonka Syyrian hengellinen johtaja sitten tuomitsi. Milloin Suomen hallitus pyytää Syyrialta anteeksi? Näinhän se teki jo, kun pieni äärijärjestö julkaisi profeettapilakuvat nettisivuillaan.