Eduskunnan puhemiehellä Paavo Lipposella on sellainen ongelma, että häntä ei valita niihin töihin, joihin hän haluaisi, esimerkiksi EU:n pääkomissaariksi. Toisaalta hän ei ole halunnut niihin töihin, joihin hänet oltaisiin valmiita valitsemaan, esimerkiksi ministeriksi Anneli Jäätteenmäen hallitukseen tai EU:n rivikomissaariksi.
Ehkä puhemiehellä on ollut väärä taktiikka. Hänen olisi pitänyt ilmoittaa, että hän pyrkii kaikin voimin nimenomaan rivikomissaariksi, mutta ei suostu missään tapauksessa pääkomissaariksi. Silloin hänet varmaan olisi jo valittu pääkomissaariksi.
Mutta kun ei niin ei. Nyt Lipposen kohtalo näyttää vähän surkealta. Ikää kertyy ja työnä on pelkkä pätkävirka, josta voi joutua jo kolmen vuoden kuluttua äänestetyksi ulos kuin Heikoin lenkki -ohjelmasta.
Voi olla, että moinen tilanne jurppii puhemiestä, jota jurppii mikä tahansa tilanne. Kuitenkin hän on tehnyt niin paljon kansakunnan hyväksi, että meidän alamaisten ei ole syytä ilkkua, vaan lohduttaa häntä.
Itse kukin voi esimerkiksi lähettää puhemiehelle postikortin tai edes tekstiviestin: "älä Paavo välitä. Ei Villekään välittänyt." Näiden viestien tutkinnassa ja tulkinnassa Lipposella vierähtää aivan huomaamatta pitkä tovi, kun hän esimerkiksi miettii, oliko se välittämätön Ville Itälä, ja mistä hän ei välittänyt ja entäs sitten jos ei välittänytkään. Brysseliin lähti kuitenkin.
Kouraantuntuvampaa lohtua Paavo-paralle voimme antaa muistuttamalla, ettei maailma yhteen pääkomissaariuteen kaadu. Hänen ikäisellään miehellä on toki paljon muutakin tehtävää. Hän voi esimerkiksi ruveta käymään bingossa, josta tulee jännitystä elämään jopa enemmän kuin Brysselistä, ja josta saattaa voittaa kahvipaketin.
Lipponen voi myös ruveta kirjoittamaan muistelmiaan niin kauan kuin jotakin muistaa. Nimeksi voitaisiin panna vaikka "Kesärannan Paavo" ja tarinaksi se, kuinka kovaonninen Paavo pyrki ja pyrki ja pani puolet petäjäistä, muttei silti tullut valituksi mihinkään.
Vielä parempi tulevaisuus hänellä on luvassa sukututkijana, sillä jo tähän mennessä, harrastelijana, Lipponen on onnistunut todistamaan itsensä vähintään puolen Euroopan sukulaiseksi ja useimpien kuninkaallisten jälkipolveksi. Itse asiassa sukututkimuksesta voi urjeta puhemiehelle vielä uusi virkaurakin. äskenhän todettiin, että Lipponen ja pääministeri Matti Vanhanen ovat muutaman kymmenen sukupolven takaa sukulaisia, niin sanottuja sokeriserkuksia. Eikös tuossa olisi kunniakas eläkevirka ansioituneelle politiikan veteraanille: päätoiminen pääministerin virkaserkku. Koska serkuttaja kuuluu eri puolueeseen kuin serkutettava, palkkaa pitäisi olla jotain 10 000 euroa kuussa ja lisänä valtion kustantama tila-auto.