Vasen käsi ei tiedä maa- ja metsätalousministeriössä mitä oikea tekee. Tällaiseen johtopäätökseen tulee, kun lukee peräkanaa, mitä ehdotus uudeksi lohiasetukseksi ja kalastusmatkailun toimenpideohjelma pitävät sisällään. Ne ovat saman ministeriön ja osittain samojen virkamiesten kirjoitustyön tuloksia.
Kalastusmatkailupaperi alkaa komeasti vaatimuksella nostaa Suomi "merkittävimpien eurooppalaisten kalastusmatkailumaiden joukkoon". Mikäpä siinä, kyllähän tässä maassa vettä riittää uistinten ja perhojen liotuspaikoiksi. Mutta takavuosien kokemukset puhuvat kovin vähän sen puolesta, että jostakin löytyisi aitoa halua kohentaa tilannetta.
Otetaan esimerkiksi samaisen maatalousministeriön lohiasetusehdotus, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila päättää lopulta asiasta juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos se tapahtuu ehdotuksen mukaan, ei siitä hyvää seuraa pohjoisen lohijoille.
Ministeriö uskoo, että ajoverkkopyynnin loppuminen Itämeren pääaltaalla tuo automaattisesti lisää lohta niin rannikoiden ammattikalastajille ja jokivarsien turisteillekin.
Tulevat kesät sen näyttävät, mutta rysien laskeminen veteen kaksi viikkoa ennen yleiskiellon päättymistä voi päättyä katastrofiin pohjoisen virtojen kannalta. Ensimmäisenä liikkeelle ovat suuret, luonnonkantaa olevat lohet, joiden pääsy kotijokiinsa olisi erityisen tärkeä Tornionjoen ja Simojoen tulevaisuuden kannalta.
Maatalousministeriö oli takavuosina usein RKP:n läänitys, ja puolue toden totta piti puolia ruotsinkielisen rannikkoseudun harvalukuiselle ammattikalastajaporukalle. Mutta ei tilanne muuttunut miksikään, vaikka komento ministeriössä siirtyi keskustalaisiin käsiin.
Kehittyneemmissä kalastajavaltioissa kuten Norjassa on ymmärretty, että lohet pitää päästää kutujokiinsa ja pyytää valikoiden siellä. Kaikkien kansainvälisten tutkimusten tulos on, että turistikalastajien pyytämä lohi on arvoltaan moninkertainen ammattimaiseen meripyyntiin verrattuna. Kalastusmatkailu tuo lupatuloja, mökkiyöpymisiä ja hyvin järjestettynä myös opaspalvelujen käyttöä.
Suomen maatalousministeriössä ei ole koskaan tätä uskottu. Se näkyy myös kalastusmatkailun toimenpideohjelman tekstin sävyssä: "Lohen merkitys kalastusmatkailun osana perustuu tällä hetkellä enimmäkseen kotimaiseen kysyntään ... Kohteiden rajallisuuden ja heikohkon saalisvarmuuden takia Suomi ei pärjää lohenkalastuskohteena kovin hyvin kilpailijamaille".
Mutta vaikka nostettaisiin kädet pystyyn ulkomaisten lohituristien suhteen, on kotimaassa yllin kyllin innokkaita urheilukalastajia, jotka olisivat valmiita maksamaan hyvän hinnan kalastuspäivistä lohijoella. On kuitenkin yksi ehdoton edellytys: joessa on oltava kalaa.
Kalastusmatkailua voi epäilemättä rakentaa myös hauen, ahvenen ja muun valkolihaisen kalan ympärille, mutta isot rahat liikkuvat vain punalihaisen vaelluskalan pyynnissä. Suomesta ei tarvitse tehdä mitään miljonäärikalastajien päivähoitopaikkaa, sillä normaalituloiset urheilukalastajatkin ovat valmiita tuomaan mukavan rahapotin kalavesille.
Suomalainen kalamies ei ymmärrä, miksi naapuri nappaa isomman. Suomalainen kalastusvirkamies ei ymmärrä, että lohen voi pyytää vain kerran.
seppo.ylonen@kaleva.fi