Lohikalojen uhanalaiset luonnonkannat eivät ole toivotulla tavalla vahvistuneet Suomenlahden joissa. Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön johtaja Markku Marttinen pitää meripyyntiä ja vesivoimaa suurimpina esteinä kantojen vahvistumiselle.
"Ainoastaan Inkoon Ingarskilanjoesta on saatu hyviä tuloksia meritaimenen lisääntymisestä. Uskon sen johtuvan pitkälti läheisen merialueen rauhoittamisesta kalastukselta", hän sanoo.
Marttisen mielestä Uudenmaan jokien mahdollisuudet ovat suurimmaksi osaksi hyödyntämättä kovasta työstä huolimatta.
"Joet ovat alueen ihmisille tärkeitä virkistyksen lähteitä. Lohikalojen menestyminen toisi niille merkittävästi lisäarvoa", hän sanoo. Suurin osa Suomenlahden jokien lohikaloista on meritaimenia, jotka ovat aikoinaan jokisuihin istutettuja.
Aurajoessa hyviä tuloksia
Koskien ja kutupaikkojen kunnostuksilla on pyritty helpottamaan lohikalojen lisääntymistä. Lounais-Suomen kalastusalueen isännöitsijä Olli Ylönen kertoo Aurajoessa vasta havaitun taimenen kuoriutuneita poikasia uudella paikalla.
"Kunnostukset ovat tuottaneet tulosta. Myös aikaisempien merkkien perusteella taimenkanta on Aurajoessa vahvistumassa", hän iloitsee.
Ylönen kertoo myös Aurajokisuun satamalla olevan positiivista vaikutusta lohikalojen nousulle, koska verkkokalastus on pääosin alueella kielletty. Lohikalojen nousun huippua Aurajoen kutupaikoille odotetaan syksyksi, jolloin Halistenkosken kalaportaat aukeavat.
Kaakkois-Suomessa potentiaalia
Kymijoella lohen lisääntymiselle nähdään suuresti potentiaalia runsaiden koskien vuoksi, mutta padot ja kalaportaiden vähyys rajoittavat vielä täysimittaista nousua.
RKTL:n erikoistutkija Markku Kaukoranta pitää mahdollisena myös lohikalojen palaamista Rakkolanjoen Suomen puoleisille haaroille Lappeenrannan kaupungin lopettaessa jätevesien laskemisen vuoden 2010 jälkeen.
"Joki vaatii myös paljon kunnostamista", hän sanoo.
Alkuperäinen lohikanta on Suomenlahden joista kadonnut jo aikoja sitten. Pääosin istutettu lohi on Nevalta peräisin.