Seuranta olisi tärkeää koskien kunnostamisessa, sekä ennen että jälkeen kunnostuksen. "Ilman seurantaa ei pystytä oppimaan tehdystä työstä, eikä edes kertomaan, ollaanko kunnostuksessa onnistuttu", perustelee Pauliina Louhi, joka on perehtynyt aiheeseen väitöstyössään koskikunnostuksien vaikutuksista.
Seurannan merkitys korostuu nimenomaan siksi, että kunnostuksissa olisi parantamisen varaa. Louhen mukaan nykyisillä kunnostusohjelmilla ei ole kyetty palauttamaan lohikalojen luonnollista elinkiertoa vesistöissä tai kasvattamaan purovesien lajistollista monimuotoisuutta. Seurannan pituus tulee Louhen mukaan olla sidottuna kunnostettavaan jokeen, seurattaviin lajeihin ja toivottuun tulokseen. Alan kirjallisuudessa esiintyvä toivomus seurannan kestoksi on yleensä kymmenen vuotta, minkä Louhi tosin arvioi aika epätodennäköiseksi nykyrahoituksella.
"Kunnostuksen tavoite ja tarve olisi määriteltävä mahdollisimman hyvin ennen töiden aloittamista", Louhi tähdentää. Samalla olisi tärkeää laajentaa tarkastelua koko joen tai puron valuma-alueelle. Valuma-alueen maankäytön muutokset, kuten maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto heijastuvat suoraan jokiin. Louhi korostaa, että tämä kuormitus olisi järkevintä pysäyttää siellä, missä se syntyykin.
Louhen väitöskirjassa seurattiin jokikunnostuksien ja kunnostusojituksien pitkäaikaisia vaikutuksia taimenien varhaisvaiheisiin ja pohjaeläimiin Oulujoen, Iijoen ja Kiiminkijoen latvapuroilla. Väitöskirja tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina.
Lue lisää koskien kunnostuksesta perjantain Kalevasta!