Tornion-Muonionjoella eletään ennätyskesää. Lohen nousu jokeen alkoi tavallista aikaisemmin alkukesästä, ja kalaa on Luonnonvarakeskuksen laskurien mukaan noussut väylään niin paljon, että huippukesän 2014 ennätys on vaarassa.
Myös Simojokeen lohta on noussut ennätystahtiin. Nousulohien määrä siellä on kuitenkin murto-osa Tornionjokeen ja edelleen Muonionjokeen nousevan kalan määrästä.
Valjastamaton Tornion-Muonionjoki on Tenojoen ohella Suomen merkittävin lohijoki. Se on myös Pohjoismaiden parhaisiin kuuluva lohijoki ja yksi tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista maailmassa.
Tornionjoen lohi oli sukupuuton partaalla vielä 1980-luvulla. Merikalastus kasvoi voimakkaasti ja lähes kaikki joen lohet joutuivat saaliiksi merellä.
Merikalastusta on pystytty vähentämään saaliskiintiöin Itämerellä. Myös ajoverkkokalastuksen kielto ja EU:n tiukentunut puolalaisten salakalastajien valvonta mahdollistavat sen, että yhä useampi vaelluslohi selviytyy kutemaan.
Vaikka Tornionjoen lohen tulevaisuus näyttää nyt hyvältä, pitävät asiantuntijat tilaa vielä jossain määrin epävarmana. Kalastuksen lisäämisessä pitäisi olla vielä varovainen, mutta vähentämiseenkään ei näyttäisi olevan tarvetta.
Ylikalastus ei ole lohikannan ainoa uhka. Kahtena viime kesänä lohet sairastuivat, eri puolilta jokialuetta löydettiin kuolleita ja eläviä lohia, joihin oli iskenyt sieni-infektio. Syy siihen ei ole selvillä, ja tänä kesänä ruotsalaiset ja suomalaiset yrittävät selvittää asiaa enemmän.
Kun lohi nousee jokeen, nousevat kalastajat perässä.
Saaliiksi saatujen kalojen määrä on jossain määrin arvio. Viime vuonna suomalaiset tai Suomen puolella kalastavat saivat lähes 13 000 lohta. Ruotsin puolella vastaava luku oli noin 4 000 kalaa. Yhteispainoksi arvioidaan noin 131 tonnia. Edellisenä huippuvuonna luvut olivat selvästi suuremmat, ja tänä vuonna nekin on mahdollista ylittää.
Pelkästään lohikilon hinnalla laskettuna Tornionjoen lohen arvo on suuri. Sen arvo jokivarren yrittäjille on vielä paljon suurempi.
Jokainen muutaman vuorokauden lohta soutava turisti jättää pohjoisen yrittäjille satoja euroja. Se on paljon alueella, jossa työtä ei ole liiemmin tarjolla.
Jokivarren matkailuyrittäjät ovat olleet investoinneissaan vielä varovaisia. Hyvän lohikesän jälkeen on saattanutkin tulla huono kesä ja turistit ovat jääneet tulematta.
Nyt näyttää siltä, että hyvää vuotta saattaa seurata toinenkin hyvä vuosi.
Tornionjoen lohikannan elpyminen on tulosta pitkäjänteisestä työstä, ja sitä pitää jatkaa.
Lohikiintiöitä pohtivilla EU-päättäjillä pitää olla malttia, mutta sitä pitää olla myös kalastajilla, niin vapakalastajilla kuin lipolla tai perinteisillä kulleverkoilla pyytävillä. Kaikkien pitää tuntea vastuunsa, sillä Tornionjoki ei ole aitta, josta riittää otettavaa aina vaan.
Pääkirjoitus