Oulu
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkijat epäilevät lohen kotiuttamisen onnistumista Pyhä-, Kiiminki- ja Kuivajokeen.
Viisi vuotta jatkuneista mittavista ja kalliista istutuksista huolimatta jokiin ei ole syntynyt odotetun vahvaa kutukantaa, joka pystyisi turvaamaan niiden oman poikastuotannon.
Joet ovat mukana kansainvälisessä lohikantojen elvytysohjelmassa (Salmon Action Plan). Vuonna 1997 aloitetun ja RKTL:n käytännössä toteuttaman ohjelman on määrä jatkua vuoteen 2010.
Tällä viikolla julkistettavassa ohjelman väliraportissa kysytäänkin suoraan onko elvytysohjelman jatkaminen kotiutusjoissa perusteltua, kun pelkät istutuskustannukset ovat useita satoja tuhansia euroja vuodessa. Viime vuonna kotiutusjokiin istutettiin runsaat 560 000 joki- ja vaelluspoikasta.
Päätöksiä keväällä
Raportissa todetaan, että jos kotiutuspyrkimyksiä halutaan jatkaa, on syytä harkita tuntuvia toimintastrategian muutoksia. Yhtenä sellaisena mainitaan puuttuminen voimassa oleviin kalastusjärjestelyihin. Käytännössä se tarkoittaa kalastuksen rajoittamista joissa, jokien suualueilla ja niiden läheisillä rannikkoalueilla.
Päätöksiä ohjelman jatkosta on luvassa vielä tänä keväänä. Maa- ja metsätalousministeriön riista- ja kalatalousosaston päällikkö Seppo Havu ei halua kuitenkaan vielä ennakoida niitä. "Tutustumme raporttiin ja analysoimme sen. Vasta sen jälkeen on ratkaisujen aika."
Ohjelmaa terästettävä
SAP-ohjelman käytännön toteutuksessa mukana oleva tutkija Keijo Juntunen nostaa yhdeksi keskeisimmäksi ongelmaksi kotiutusjokien heikon statuksen. Niitä ei mielletä todellisiksi lohijoiksi.
"Tästä syystä niiden tilasta ei kanneta riittävää huolta", hän sanoo.
Juntusen mielestä kotiutuksen onnistuminen edellyttää yksituumaisuutta ja sitoutumista sen tavoitteisiin.
Samalla hän torjuu varsinkin ammattikalastajien usein esittämän väitteen, että kotiuttamisyritykset ovat silkkaa tuuleen kylvämistä koska mukana olevien jokien veden laatu ja virtaamat eivät sovellu nirson lohen lisääntymiseen.
"Luonnon lisääntymistä on tapahtunut kaikissa kotiutusjoissa. Ongelmana on sen riittämättömyys. Jokiin nousee liian vähän kalaa", hän sanoo.
Kiiminkijoki malliksi
Juntunen esittää lohen esteettömän nousun turvaamista määräajaksi ainakin yhteen kotiutusjokeen. Se voisi olla hänen mielestään esimerkiksi Kiiminkijoki, "joka on niistä varteenotettavin".
"Kolmen vuoden seurannalla voitaisiin jo päätellä vaikuttavatko rajoitukset ja miten jokeen nousevien kalojen määrään. Tämän jälkeen voitaisiin vaatia lopullista tilinpäätöstä siitä kannattaako kotiuttamista jatkaa vai ei", hän sanoo.
Juntunen sanoo tietävänsä, että hänen esityksensä saa tuskin varauksetonta hyväksyntää.
"Mitä lähempänä jokisuuta sitä tarjoaa sitä varauksellisempi on vastaanotto", hän sanoo.
Kalastajat epäilevät
Pohjanmaan kalastajaseurojen liiton toiminnanjohtaja Jukka Pirttijärvi toistaa jo vuosia sitten esittämänsä epäilyn kotiuttamisen onnistumisesta Pyhä-, Kiiminki- ja Kuivajokeen.
"Olosuhteet niissä eivät sovi lohen lisääntymiseen."
Esimerkiksi hän ottaa parhaiten tuntemansa Pyhäjoen. "Ihan ensimmäiseksi siellä pitäisi vaihtaa maat jokivarressa".
Pirttijärvi ihmettelee myös tutkijoiden vaatimusta kalastuksen rajoittamisesta kotiutusjokien suualueilla.
"Niillä ei ole käytännössä minkäänlaista pyyntiä, koska jo kalastuslaissa on kolmen kilometrin vyöhykkeen pyyntikielto. Ei sellaista voi kieltää, mitä ei ole edes olemassa", hän sanoo.
SAP-ohjelma olisikin hänen mielestään syytä lopettaa ja panna rahat tuottamaan paremmin.
"Jokisuiden ja rannikon saalismääriä lisätään tehokkaimmin smoltti-istutuksin. Jokien oman poikastuotannon varaan laskeminen on silkkaa turhuutta", Pirttijärvi sanoo.
Perämereen laskevista joista ohjelmassa ovat mukana lisäksi Tornion- ja Simojoki. Niillä on kuitenkin omat luonnonlohikantansa, joten niitä ei lueta varsinaisiksi kotiutusjoiksi. Simojokeen istutettiin viime vuonna sen omaa poikaskantaa 150 000 kappaletta.