Ruotsissa joudutaan harkitsemaan hallitusvaihtoehtoja perinteisten blokkirajojen yli, vaikka se vaatisi puheiden pyörtämistä.
Kannatustaan kasvattaneiden ruotsidemokraattien päiden yli on entistä vaikeampi hallita.
Ruotsin sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfvenillä on vielä viikko aikaa yrittää muodostaa uusi hallitus sen jälkeen kun ensimmäinen hallitustunnustelija, maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson odotetusti epäonnistui tehtävässään.
Porvarillisen vähemmistöhallituksen muodostaminen kariutui, koska allianssiin kuuluvat keskustaliberaalit puolueet kavahtivat ajatusta siitä, että ne joutuisivat tukeutumaan ruotsidemokraatteihin.
Myös Löfvenillä on vaikeuksia, sillä rahkeet eivät riitä rakentamaan hallitusta vanhan hallituspohjan eli punavihreän koalition varaan. Ex-pääministeri joutuneekin leventämään harteita punavihreän blokkirajan yli keskipuolueiden suuntaan, jos haluaa päästä toiselle pääministerikaudelle. Toinen vaihtoehto olisi vähemmistöhallitus, joka tukeutuisi yhteistyöhön eristettyinä pidettyjen ruotsidemokraattien kanssa.
Vaalituloksen myötä Ruotsissa ajauduttiin pattitilanteeseen, kun punavihreä blokki ja porvarial-lianssi saivat hyvin tasaväkisen tuloksen. Ruotsidemokraatit vahvistuivat siinä määrin, että kahden blokin on enää vaikea hallita ruotsidemokraattien päiden yli.
Ruotsissa politiikka on Suomea ideologisempaa, mikä tekee hallituksen muodostamisen syyskuun vaalituloksella vaikeaksi. Jos blokkipuolueet jatkavat tinkimättömällä linjallaan, edessä on umpikuja, jota edes uusintavaalit eivät välttämättä selkeyttäisi.
Ruotsalaiset joutuvat etsimään uusia vaihtoehtoja hallituksen muodostamiseksi, vaikka vähän kirpaisisikin. Tähän saakka ajatus blokkirajat ylittävästä hallitusyhteistyötä on ollut poissuljettu.
Ruotsissa ei liioin ole ollut tapana mennä vaaleihin sammutetuin lyhdyin ilman, että äänestäjä tietäisi etukäteen, kenen kanssa puolue on valmis hallitusyhteistyöhön ja kenen kanssa ei.
Suomessa tällaisesta ei tehdä ongelmaa. Riittää, että hallitusohjelmasta päästään sopuun eniten edustajapaikkoja saaneen puo-lueen kanssa. Ruotsissa sinipuna, sateenkaaret ja sixpackit olisivat ennenkuulumattomia ratkaisuja.
Ruotsin parlamenttivaalien tulos olisi ollut Suomessa ongelmaton, ja suurimman puolueen paikkansa säilyttäneet sosialidemokraatit olisivat löytäneet helposti hallituskumppanit.
Vaalien tulos on sen verran kimurantti, että puolueille ei jää Ruotsissa muuta vaihtoehtoa kuin pyörtää puheitaan ja kokeilla uusia ratkaisuja. Kirkasotsaisuudelle ei ole sijaa, jos haluaa pysyä vallassa.
Enemmistöhallituksen muodostamiseksi olisi ylitettävä blokkirajat, vaikka se tarkoittaisi aiempaa repivämpää politiikkaa. Toinen vaihtoehto olisi, että jompikumpi blokki muodostaisi vähemmistöhallituksen ja hakisi tukea ruotsidemokraateilta. Kolmas vaihtoehto olisi ottaa ruotsidemokraatit hallitukseen. Siihen tuskin löytyy vielä valmiutta.
Ruotsissa joudutaan jatkamaan diskuteerausta ja ottamaan mallia suomalaisesta pragmatismista. Löfveniä on jo kehotettu katsomaan Suomea sillä silmällä.