Mannermaalla asiat olivat toisin. John Locken eläessä Euroopan mahtimaassa Ranskassa vallitsi itsevaltias Ludvig XIV, Aurinkokuningas. Englanti eli lyhytaikaisen tasavallan ja kuninkaat ja parlamentti kamppailivat keskenään parlamentin viimein voittaessa. Mantereella uskottiin pelkän järjen selvittävän luonnon salaisuuksia. Saarella Isaac Newton lausui "hypotheses non fingo" - minä en rakentele hypoteeseja.
Locke syntyi 1632 liberaaliin puritaaniseen ympäristöön. Nykyaikaisen tieteen ennustajan, "tieto on valtaa" Francis Baconin kuolemasta oli kuusi vuotta. Newton syntyi kymmenen vuotta Locken jälkeen. Locke kuoli 28.10.1704, hänen kuolemastaan on kulunut siis 300 vuotta
Locke oli 17-vuotias, kun Englannin kuningas Kaarle I mestattiin, 18-vuotias uuden ajan filosofian luojan Rene Descartesin kuolessa. Cromwellin tasavaltalaisajan hän opiskeli Oxfordissa.
Englannin 1600-luku oli vallankumouksellinen. Ei vain Englannin viimeisen Mainion vallankumouksen vuoksi, joka vuonna 1688 karkotti itsevaltiaan Jaakko II ja palautti maanpaosta Locken.
Vuosisadan alussa Englanti oli toisen luokan maa. Amerikan asuttaminen tuskin aloitettu. Sata vuotta myöhemmin Englanti oli Euroopan voimakkain valtio, jolla oli siirtomaita Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Intiassa. Vuonna 1601 perustetusta Itä-Intian kauppayhtiöstä oli tullut maailman suurin globaali yhtiö.
Locken syntyessä kaikkien piti kuulua valtion kirkkoon, eriuskovaisuus oli rangaistavaa, uskonnollista syistä kiduttaminen mahdollista, jopa polttaminen. Locken kuollessa lahkolaisuutta suojeltiin laeilla ja kirkon oikeudella ei käytännössä ollut valtaa.
Locke kuuluu siihen merkittävään joukkoon filosofeja, joilla ei ollut muodollista filosofista asemaa. Filosofiaan hän tarttui vasta opiskelujensa jälkeen. Tämä ei ole yllätys. Locken opiskeluaikana Oxfordissa oli vallalla mannermaalla kadonnut keskiaikainen skolastinen filosofia. Vielä 1900-luvulla Oxfordista veisteltiin, että filosofiat menevät Oxfordiin kuolemaan.
Auktoriteettifilosofia, jossa professoria paheksuttiin, jos tämä esitti auktoriteetin sijasta omia ajatuksia, ei soveltunut Lockelle. Vasta 1665 hän tutustuu filosofiin, joka tekee häneen vaikutuksen, Rene Descartesiin. Suuri osa Locken Essay Concerning Human Understanding -teoksesta (1689) on Descartesin vastustamista.
Locke on ensimmäinen askel Valistuksen aikaan, jolle Immanuel Kant (1724-1804) antoi moton "sapere aude", uskalla tietää. Valistusta johdatti optimistinen usko ihmisen älyllisen kehitykseen, joka meitä edeltävän vuosisadan kokemuksien jälkeen ei palaudu.
Locke on klassisen empirismin perustaja. Kaikki tietomme tulee aistien välityksellä eikä meillä ole synnynnäisiä ajatuksia. Ihminen on syntyessään "tabula rasa", tyhjä taulu.
Meillä on kahdenlaista kokemusta. On ulkoisten kokemuksien tietoa, joka tulee aistien välityksellä. Sisäinen kokemus tulee mielen toimiessa, ajattelussa tai tahtomisessa.
Ihminen kasvattaa tietämystään järjestämällä kokemuksien "ideoita". Locken "idea" on väljä termi, joka nykypsykologiassa kattaa alueen, jonka täyttää havainnot, mentaaliset kuvat tai käsitteet. Locke on kokeellisen psykologian henkinen isä.
Hänen empirismiaan on vaatimus, että mielen selityksessä ei pidä kiinnittyä teologisiin tai metafyysisiin selityksiin olemuksista. Locken vuoksi nykyään on itsestään selvää, että tiedon tutkimus on aistien ja kokemuksen tutkimusta, ei pelkän päättelyn.
Lockea arvostettiin merkittävimpänä vapauden filosofina. Hän uskoi, aikalaistensa tavoin, että joskus ihmisillä oli luonnollinen olotila.
Thomas Hobbesilla (1588-1679) oli pessimistinen auktoriteettiusko, että luonnontilassa ihmiset elivät alituisessa kaikkien sodassa kaikkien kanssa ja siksi tarvittiin vahvaa yksinvaltista sitä estämään. John Locke uskoi, että luonnontilassa ihmiset elivät vapaina ja suvaitsevaisina.
Valtio pohjautuu yhteiskuntasopimukseen, jolla valtio toteuttaa luonnontilassa vallinneita oikeuksia.
"Kellään ei ollut oikeutta tuottaa vahinkoa toisen elämään, terveyteen, vapauteen tai omistukseen." Jos valtion edustajat eivät tähän kykene, kansalaisilla on velvollisuus vallankumouksella kapinoida vallitsevaa hallitusta vastaan.
Locken valtiollinen ajattelu, lisättynä Montesquieun (1689-1755) käsityksillä, oli tuttu Yhdysvaltain perustuslain ja Itsenäisyysjulistuksen (1776) toisen kappaleen kirjoittajille.
Erkki Niiranen